maanantai 11. heinäkuuta 2016

Portugali vei kannun

Dramaattisessa finaalissa Portugalin supertähti Ronaldo loukkaantui aivan ottelun alussa ja joutui jättämään kentän. Portugali jatkoi perustylsää peliään ja teki jatko-ottelussa voittomaalin toista persutylsää joukkuetta Ranskaa vastaan. Tylsyydellä tarkoitan varovaa ja puolustusorientoitunutta pelitapaa.

Näistä kisoista mieleen jäivät Islannin ja Walesin yllätysmenetykset. Islanti tuntui irtoavan merestä, kun voitti Englannin. Se sai todella paljon sympatiaa myös lajifriikkien ulkopuolella.

Omat suosikkini pelillisesti olivat Kroatia, Saksa, Italia ja Espanja. Pikkuisen olen pahoillani siitä, että tietty passiivinen pelitapa voitti monesti aktiivisen kauniin jalkapallon. Espanjan ja Saksan  viihdyttävän jalkapallon valtakausi tuli päätökseen ja hiukan kyynisempi peli tuli tilalle. Puolustaminen kollektiivisena joukkueena on niin paljon helpompaa kuin  hyökkääminen. Toinen syy oli se, että kaavio vinoutui hassusti ja vei Italian, Espanjan ja Saksan samaan läjään pudottamaan toinen toisiaan. Pelin evoluutiossa oli mielenkiintoista se, että pari vuotta sitten kolmen topparin järjestelmää pidettiin täysin vanhentuneena, mutta nyt erittäin moni joukkue käytti sitä ainakin ajoittain.

Ylen tiimi onnistui mielestäni mahtavasti. Kuuden maan kanavilta seurasin otteluita ja Yle oli ylivoimainen lavastuksista lähtien. Selostajat olivat mainioita ja kommentaattorit erinomaisia. Litmanen oli analyyttisyydessä omaa luokkaansa. Siinä on mies joka ymmärtää jalkapalloa ja saa hyvällä ulosannilla asiat selviksi. On kuin istuisi valmennuskurssilla, kun kuuntelee hänen analyysiään. Pasanen nousi lähes samalle tasolle. Lehtola on ollut korkealla tasolla jo aiemminkin. Muutkin olivat tosi hyviä. Yllättävää oli se, että Saksassa (ZDF) ja Itävallassa (ORF) oli paljon vaisumpaa vaikka kommentaattoreina sellaisia nimiä kuin Oliver Kahn ja Stefan Effenberg. Ilmiö voi johtua siitä, että Ylellä on otettu opettajan rooli. Tilanteet avataan tietämättömälle kansalle yksityiskohtia myöden kuin katekismusta aikanaan. Suuremmissa jalkapallomaissa monet tilanteet nähdään ehkä enemmän itsestäänselvyyksinä, joita nyt ei niin juurta jaksaen tarvitse selittää.

Syksyllä alkaa valmistatuminen seuraaviin kisoihin eli vuoden 2018 MM-kisoihin. Kisat ovat Venäjällä ja otteluita on junamatkan päässä Pietarissa ja Moskovassa. Siinä on kisaturisteille oivat kohteet.

Suomen pääsyä kisoihin on toivottu vuosikymmenet. Aina on jaksettu toivoa ennen katkeraa pettymystä. Tuskin nytkään kisoihin päästään. Suomessa tehdään  erittäin hyvää työtä jalkapallon parissa ja kehittymistä tapahtuu koko ajan. Myös olosuhteet ovat kunnossa: halleja on enemmän kuin naapurimaissa. Valitettavasti muualla mennään kehityksessä vielä kovempaa eteenpäin ja pelaajia etsitään entistä systemaattisemmin Afrikasta ja Itä-Euroopata, mikä tiivistää kilpailua. Suuri ero on myös mentaliteetissa. Ulkomailla jalkapallo on uskonto, jonka rinnalla ei ole mitään muuta kilpailijaa. Omaa seuraa kannatetaan läpi elämän. Jalkapallo nostaa yksilön ja perheen statusta.

 Tiistaina SJK mittaa Valko-Venäjän mestarin Bate Borisovin tason. Rumat lukemat saattaa olla tiedossa. Toivottavasti olen väärässä ja SJK syttyy taistelemaan oikein tosissaan.

---
Päivä oli voinnillisesti vaikea. Muutama hyvä tunti kuitenkin löytyi. Alkavalla viikolla on odotettavissa hoitopäätöksiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti