Elokuvissa

Tänään sai herkutella sekä hengen että ruumiin ravinnolla, kun esikoinen tarjosi elokuvat ja pitsan. Elokuva oli viikko sitten ensi-iltansa saanut "Kaukopartio." Kyseessä ei ole mikään ison budjetin leffa, vaan harrastajapohjalta tehty viidenkymmenen minuutin elokuva. Pituus ei minua pahemmin haitannut, koska olen elokuvissa helposti pitkästyvää sorttia.

Mukava oli kuunnella pohjalaista murretta oikein puhuttuna. Se on harvinaista herkkua, koska paikallista murreilmaisua on tosi vaikea esittää uskottavasti. Useissa muiden tekemissä pohjalaiselokuvissa tämän asian kanssa on ollut ongelmia.

Elokuvan juoni oli äärimmäisen pelkistetty. Kolmen hengen kaukopartio lähetään vihollisen selustaan tiedustelutehtäviin ja sen tarkoituksena on tiedon lisäksi tuoda vanki. Vanki onkin nainen ja hänen hiihdättämisensä 200 km takaisin tukikohtaan tuntuu toivottomalta. Toinen vaihtoehto on vangin jättäminen. Silloin ongelmana on se, että hän toimii tietolähteenä mikä vaarantaisi kaukopartion turvallisuuden. Pitäisikö vanki mieluummin vain yksinkertaisesti tappaa?

Mitään taistelukohtauksia elokuvasta on turha odottaa, sillä toimintaelokuva tämä ei ole ollenkaan. Pienillä teoilla, eleillä ja ilmeillä edetään läpi elokuvan. Tässä sotaelokuvassa ammutaan vain yhden kerran ja räjähdyksiltä vältytään tässä sodassa kokonaan. Tulipalo tosin nähdään. Sotilaat ovat hyvin inhimmillisen oloisia, hiihtokin sujui heiltä yllättävän vaivalloisesti. Kaukopartio on nykyajan kuva sodasta tai sen osasta. Epäselväksi jää, onko kertomuksella historiallista taustaa.

Lopussa rakennettiin jännitettä sotasankaruuden ja sotarikollisuuden välillä. Ansiomerkkejäkin jaettiin, mutta tuskin kukaan niistä osasi nauttia. Ristiriita juhlapuheiden ja todellisten on niin suuri. Tämä oli puhuttelevin kohta elokuvassa.

Kalevi Haapoja (81 v.) on näyttelijänä jättiläinen ainakin paikallisessa mittakaavassa ja tuo omalla olemuksellaan uskottavuutta elokuvaan. Suosittelen elokuvaa niille, jotka haluavat nähdä paikallisia maisemima ja kuulla juurevaa pohjalaista murretta. Paikalliset näyttelijät saavat myös hyvän näytön paikan ja ainahan on jaloa tukea paikallisia kulttuuritekoja.

Olo ollut aika vaisu, mutta kohtuuhyvä kuitenkin. Päivänet tuli nukuttua klo 20-24, joten yöuni ei taida ihan pian vielä tulla.