Miehuuskoe

Varuskunta tuli tarkastettua. Kotiväelle oli järjestetty sotilaskodissa mahdollisuus tavata omia nuoriaan, joita oli viikko höykytetty sotilaskoulutuksella. Kantahenkiökuntaa paikalla ei näkynyt. Olisi toki ollut kiva nähdä ainakin yksikön päällikkö ja vääpeli. Vähän jäi sellainen olo, kuin tukioppilaat olisivat yhdessä keittiöhenkilökunnan kanssa järjestäneet vanhempainillan. Ehkä myöhemmin sotilasvalaan liittyen kantahenkilökunta nostaa päänsä poteroistaan.

Jokaiselle vieraalle oli varmasti kuitenkin tärkeintä tavata se oma nuori mies. Meillä viisivuotiaalle isoveljen tapaaminen oli tosi tärkeää. Itku meinasi pienelle tulla, kun tapaaminen viivästyi. Illalla hän totesi armeijan olevan kummallinen paikka, koska "siellä pidetään hassuja vaatteita, sellaisia joita myydään Tokmannillakin".

Sivukorvalla kuuntelin, miten naapuripöydässä keskusteltiin varusmiespalveluksen mielekkyydestä. Nuori mies kertoi, miten häntä tietyt jutut "hatuttaa" armeijassa. Perheen isä nimitti armeijaa miehuuskokeeksi, mihin äiti yhtyi. Itselleni tuntemattomassa perheessä keskustelu käytiin hymyssä suin. Jäin kuitenkin itsekseni miettimään asiaa. Mitähän tuolla miehuuskokeella oikeastaan tarkoitetaan? Ja muuttuvatko nuoret miehet tosiaan armeijassa?

Muutoksen varaa olisi. Kollegani totesi, että 80 % lukiolaispojista ovat melkoisia alisuorittajia eli suomeksi sanottuna laiskimuksia, jotka oikeasti pystyisivät paljon parempaan. Vain englannissa ja matematiikassa pojat pärjäävät kolumenestyksessä tytöille. No fysiikassa ja kemiassa tilanne on enemmän tai vähemmän samanlainen.

Mitä se miehuus oikein on? Mitä hyveitä se sisältää? Mitäs sitten niiden kohdalla, jotka keskeyttävät palveluksen? Heitä on noin 20 %. Mitä tarkoittaa yksilölle miehuuskokeen feilaaminen, onko aikuisuus jotenkin vajaa heidän kohdallaan. Tiedän kyllä työhönottotilanteita, joissa sivarimiehet on vedetty heti yli automaattisesti kelvottomana aineksena.

Tarkoitetaanko miehuudella negativiisten tunteiden kestämistä? Harvoin armeijassa on kovinkaan mukavaa, suurin osa ajasta "hatuttaa". Onko miehuus sitä, että pystyy sietämään keljutusta ja samalla toimimaan järkevästi ja käskyjä noudattaen. Salakuuntelemassani naapuripöydässä sanottiin, että myöhemmin niitä keljuimpia kokemuksia muistellaan kaikista eniten hyvällä. "Kestimmepä tuonkin koettelemuksen!"

Tarkoitetaanko miehuudella sitä, että pystyy huolehtimaan itsestään ja tavaroistaan? En tiedä kuinka monta tavaraa varusmiehellä on, mutta kova haaste on pitää ne järjestyksessä ja saada kaapin ovi kiinni. Myös kello on tärkeä kapistus, armeijassahan myöhästymisiä ei siedetä lainkaan. Kellon oppiminen on tärkeä juttu, joka on kotona monilla saattanut jäädä puolitiehen.

Vai tarkoittaako miehuus sitä, että pystyy tekemään tietyt rutiinit ilman äitiä. Kengät opitaan plankkaamaan, sänky petaamaan hyvinkin tarkasti, kaappi pitämään kunnossa ja nousemaan sängystä ilman että täytyy erikseen pyytää moneen kertaan.

Onko miehuus tiettyä alkukantaista kovuutta, kykyä korottaa ääntä tarvittaessa? Sitä mitä feministipunavihreät naiset vastustavat, mutta joidenkin mielestä todellisuudessa miehissä eniten kaipaavat ja ihailevat.

Onko miehuus sitä, että pystyy näkemään itseään ja omaa hyvinvointiaan suurempia tavoitteita eli rikkomaan omaa mukavuusaluetttaan. Silloin täytyy asiat laittaa isompaan perspektiiviin. Suuremmaksi tavoitteeksi luettakoon tässä tapauksessa isänmaa, jonka eteen ollaan valmiita uhraamaan jopa henkensä. Se on aika paljon vaadittu nykynuorilta, joille ilta ilman nettiä voi olla mielenterveyttä järkyttävä kokemus.

Onko miehuus sitä, että pystyy toimimaan äijäporukassa sopusuhtaisesti ja tavoitteellisesti, niin sanotun tunneälyn mukaisesti vaikka psykologian kieli sopii jostain syystä huonosti yhteen armeijakielen kanssa. Psykologian kieli tuntuu liian höttöiseltä ja epämääräiseltä, että sillä voitaisiin kuvata armeijan ilmiöitä.

Onko miehuus vastuun kantamista myös lähimmistään eli johtajien tapauksessa alaisistaan. Talvisodassa esimerkiksi vänrikin elinaika ei taistelutilanteessa ollut kovinkaan pitkä, neljä päivää on meille kerrottu aikanaa.

Armeijan käyminen on muodostunut meillä kansanperinteeksi ja tärkeäksi rituaaliksi, nimenomaan miesten aikuistumisrituaaliksi luoden eräänlaisen reserviläisten säädyn. Armeijan käyneet ovat heti samalla aaltopituudella, kun ilmaan heitetään muutama "hylsy". Ja suomalaisen miehen puhetulvaa on vaikea pysäyttää, kun ruvetaan puhumaan, mitä kullekin armeijassa on tapahtunut. Harva, jos mikään asia yhdistää niin paljoa.

Suomen armeija on jotain sellaista, mistä meillä ollaan tavattoman ylpeitä. Se on tärkeä osa kansamme sankaritarinaa, nyt kun kännykätkin lähtivät. Saksalaissyntyinen Roman Schatz on kertonut, miten häntä tullaan kiittämään saksalaisten aseveljeydestä toisen maailmansodan aikana. Meidän sankaritarina on Saksan näkökulmasta hirveä häpeäpilkku, joka haluttaisiin unohtaa ja vaieta. Näkökulmia on monia.

Oma taistelukunto on ollut tänään aivan hyvä. Ajatukset tosin liikkuvat paremmin kuin kroppa. Ehkä parempi niin.