Kenkku päivä. Kaikin puolin. Se siitä.
Pari pientä projektia tuli saatettua päätökseen. Tuntematon sotilas tuli kuunneltua läpi äänikirjana. Äänikirjana 15 cd-levyä tarkoittaa lähes kahtakymmentä tuntia kuunnelmaa. Lukijana on Veikko Honkanen, jonka lukemista on erittäin mukava seurata eikä missään vaiheessa ehtinyt pitkästyä. Murteetkin tulevat hienosti esiin.
Aina tulee uusia puolia esiin tästä teoksesta. Tällä kerralla korvaan pistivät sodanvastaisuus ja kirjoittajan vahva vasemmistolaisuus. Sotaan ei suhtauduta sankarillisesti, vaikka jotkut sankaruutta hakevatkin. Oletan, että Lahtinen omassa kyynisyydessään on Väinö Linnan oma ääni kirjassa. Upseereiden kritiikki on erittäin kovaa, joskus ehkä kohtuutontakin. Mutta kirjassa on kysymys sodan näkemisestä miehistön näkökulmasta, joten siinä mielessä upseerivastaisuus on helppo käsittää. Kirjassa sodan kylmä realismi on kuvattu elävästi. Lukjalle on vaikea sietää sankariensa poistumista rivistä. Erityiesti Hietasen, Kaarnan ja Lehdon kuolemat koskevat. Jatkuva kuolemanpelon kanssa toimeentuleminen kuvataan myös hienosti.
Vastapainoksi tuli katsottua Kassilan ohjaama Päämaja vuodelta 1970. Tässä kuvataan sodan loppuvaiheita aivan toisesta näkulmasta, Mannerheimin päämajasta Mikkelistä. Mannerheim kuvataan ylimieliseksi ja taitamattomaksi sodan johtajaksi. Joel Rinne esittää häntä aika uskottavasti. Näyttää siltä, että kenraali Airo on ainoa esikunnassa, joka on sotatilanteesta perillä. Mannerheim ei ole keskittänyt joukkoja tarpeeksi kannakselle, mistä seuraa isoja ongelmia ja vastuunpakoilua. Upseerit nokittelevat toisiaan ja uhkaavat sotaoikeudella, vaikka totuus on ilmeinen. Elokuva ei anna Mannerheimista mitään kovin sankarillista kuvaa. Olisi ollut kiva nähdä Renny Harlinin versio elokuvasta, mutta se hanke taitaa olla jäissä.
Tuntematonta kuunnellessani pelasin PS3:lla Gran Turismoa vastaavan ajan ja vähän ylikin. Tulin ajaneeksi erilaisilla kilpa-autoilla 3800 km. Tuli ajettua mikroautoilla, erilaisilla vakioautoilla, kilpureilla ja ralliautoilla. Formuloihin asti en päässyt. Pidemmän harrastuksen seurauksena olisi avautuneet 24:n tunnin kilpailut. Se olisi jo aika rankkaa touhua pelaajaalle. Tulipahan vähän innostuttua pelaammisesta, johon olen ollut täysin kyllästynyt jo vuosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti