Valtavat päiväunet tuli nukuttua tänään. Siksipä istun tässä aika myöhään vielä kirjoittamassa. Muutenkin päivä on ollut enemmmänkin rauhallinen. Mitään kovin suurta en ole saanut aikaiseksi eikä tänäänkään tullut ulkoiltua, vaikka sää olisi sellaisenkin toiminnan sallinut. Silti päivä on ollut monin tavoin hyvä. Sain rohkaisevan soiton eräältä seurakuntatutulta, joka soitteli ulkomailta asti. Se oli puhelu, joka sisälsi paljon vakavaa puhetta, mutta myös hersyvää naurua. Miten lähellä ne kulkevatkaan toisiaan! Toivoisin, että tämä puhelu pitäisi mukanaan hyviä enteitä maanantaita varten, jolloin kaikki taas on pelissä.
Ajatuksissa olen ollut Väinö Linnan opastuksessa. Äänikirjana Tuntematon etenee levy levyltä Veikko Heinosen lukemana. Olen ihaillut tänään sitä, miten hienosti Linna kuvaa miesten mielet suhteessa mielettömään sotaan; sitä miten mieli turtuu kuolemanpelon edessä; miten omatunto kovettuu ja tilalle astuu turtunut välinpitämättömyys. Sotarikoskaan ei enää kosketa kuin pienen hetken. Ei voi pysähtyä eikä tunteilla on vain toimittava ja eteenpäin mentävä.
Samalla tietenkin suhteutan Linnan kuvausta niihin armeijakuvauksiin, mitä tulee kotirintamalle varusmiehen mukana ja tietyti omiini. Armeijassa on jotakin ikiaikaisen samanlaista, joka koskaan ei muutu. Se kai johtuu vallankäytön muodosta, pystysuorasta organisaatiosta, jossa ylempiarvoinen on alemmalle suorastaan jumala. Tuntemattomassa merkittävää on systeemin synnyttämä on herraviha. Miten syvästi voidaan vihata ylempiään, joiden syytä kaikki kurjuus on tai ainakin tuntuu olevan.
---
Eräs facebook-kaverini huomautti minua erittäin ystävällisesti siitä, että en lähettäisi viestejä yhdentoista jälkeen illalla. Syynä on se, että ne piippaavat hänen puhelimessaan yöaikaan. Pakko tunnustaa, olen tietämättäni pari kertaa hänen kohdallaan harrastanut suoranaista häiriköintiä välittämällä jonkun linkin hänen Facebookiinsa.
En silti suostu aivan vielä syylliseksi tässä asiassa. Lankapuhelinaikana olisi tietysti ollut melkoista terrorismia soittaa puolen yön jälkeen jostakin olemattomasta internet-linkistä. Se olisi ollut aika mielenvikaista.
Jossakin vaiheessa vastuu "häiriköinnistä" on käsittääkseni kuitenkin muuttunut. Ainakin itse olen mieltänyt, että vastaanottaja on vastuussa siitä, milloin puhelin on päällä. Eli silloin laitan puhelimen äänettömälle, kun en halua/voi olla tavoitettavissa. Jos puhelimeni soi vaikka kirkossa ehtoollisella, niin se ei ole soittajan vika, vaan ainoastaan minun omani. Samoin en tietenkään pidä Facebookia auki yöllä, jos en halua viestejä sinne ja vaikka pitäisinkin, niin äänet saa kaikissa puhelimissa pois päältä. Oma puhelimeni ei anna mitään merkkiääntä sähköposti- tai Facebook-viesteistä. Koko aika saisi olla räpläämässä puhelinta ja piippauksia selvittelemässä.
Hei, kyllä oon samaa mieltä, että kyllä facebookiin saa laittaa viestejä mihin kellon aikaan tahansa. Tekstiviestien ja soittojen kanssa on niin, ettei niitä pidä laittaa klo 23 jälkeen, koska joidenkin on pakko pitää hätätapauksia varten puhelinta päällä yöllä (esim. jos vaikka töistä tulee hälytys), mutta kenenkään ei tarvitse pitää Facebookin viestejä äänellä. Itsellä ne on aina äänettömällä ja ainoastaan yöllä koskaan edes on aikaa lukea Facebookia, joten kaikki viestit yms sinne laitan yöllä eikä tule mieleenkään, että kellään voisi olla puhelimen asetukset niin, että ne saattaisi häiritä
VastaaPoista