Yle on esittänyt dokumenttisarjaa Adolf Hitleristä ("Hitlerin synkkä karisma"). Jos oltaisiin mies miestä vastaan, tuon mitättömän pätikän ei olisi kannattanut tulla Seppälän painisalille elvistelemään. Eikä hän tiettävästi tullutkaan. Olisi voinut tulla itku markkinoilla.
Miten tuollainen rimpula sai rakennettua asemansa sellaiseksi kuin mitä se pahimmillaan oli. Häneenhän uskottiin kuin jumalaan. Hän sai Euroopan mahtavimman kansan pään täysin sekaisin. Hän osasi sanoa sen, mitä kansa toivoi, hänellä todella oli karismaa, joka lumosi kansan. Hänellä oli näyttöä johtamistaidosta. Hän uskoi olevansa oikeassa. Mutta, miten on mahdollista, että häntä ei saatu pysähtymään? Tätä saksalaiset ihmettelevat ja häpeävät vieläkin. Syystä.
Ylen dokumentit valaisevat Hitlerin taustaa ja tekoja. Kenraalit olivat vähällä ryhtyä kapinaan, koska he pitivät sodan alkuvaiheessa hyökkäystä Ranskaan liian suurena uhkapelina. Mutta heistä ei ollut siihen. Pelkurit! Ja sitäpaitsi Hitler voitti uhkapelin ensimmäisen erän. Sen jälkeen peli oli menetetty. Häneen todella uskottiin kuin jumalaan ja näin sai valtakirjan melkein mihin vaan. Ja kuinka kumma historian polku onkin! Myöhemmässä vaiheessa hän pelasti suomalaiset sen yhden toisen hirviön käsistä. Pitäisikö tästä olla Hitlerille kiitollinen? Tuskin ainakaan kovinkaan paljoa, koska ei hän hyvyyttään Suomea ollut tukemassa. Polttipa vielä Lapin vetäytyessään.
Mitä tragediasta voi oppia? A-Studiossa oli tänään aiheena puolustusratkaisut. Ruotsalaiset ovat hätääntyneitä omasta puolustuksestaan, koska sitä ei juuri enää ole. Venäjä on näyttänyt lihaksiaan ja entinen suurvalta on kokenut pienuutta. Suomella sentään on jonkinlainen kyky puolustautua vielä sotilaallista uhkaa vastaan. Hitlerin vihollisten virhe oli se, että he eivät uskoneet sodan voivan syttyä, eivätkä siksi olleet valmiina tosipaikan tullessa.
Vaisu päivä ollut tänäänkin. Silti paljon kivoja asioita ja innostuksen kohteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti