Nyt sitten sain hankittua melkein yhtä hyvän virtuaalilamborghinin, kuin mistä eilen purnasin. Vähän alkaa kyllä pelaaminen jo kyllästyttää. En kuitenkaan vielä aio lopettaa.
A-studiossa puhutaan paraikaa ammattien rakenteen muutoksesta. Nythän on spekuloitu ETLA:n taholta sillä, että monet ammatit tulevat loppumaan, esim. taksikuskeja ja rekkamiehiä ei jatkossa enää tarvittaisi. Keskustelunavaus on sopivan provosoiva ja epäilemättä robotisaatio korvaa monet ammatit. Mutta kuka uskaltaisi mennä taksiin, joka kulkisi ilman kuskia. Ja voisiko Kesko lähettää Rovaniemeltä Nuorgamiin K-Market Auralaan elintarvirekan talvipakkasella robotin ohjaamana? Ei tietenkään, ainakin minusta kuulostaa vielä kaukaiselta ja kaoottiselta.
Mitä ylipäätänsä voidaan päätellä tulevaisuudesta? Suunta on tällä hetkellä vielä aika lailla hukassa ja epäselväkin. Jos koneet tekisivät kaiken työn, mitä ihmiset sitten tekevät? Tietokoneiden kanssa on monta kertaa menty teknologiatakapuoli edellä puuhun. "Because I can", ei riitä perusteluksi yksin. Turha tehdä asioita koneellisesti, jos voi tehdä muutenkin. Viimeksi tämä tuli esiin kalenterin suhteen. Kierrekansiokalenteri on monta kertaa täysin lyömätön kännykkäkalentereihin verrattuna.
Ilmanlaatu ollut huono ainakin kaupungin keskustassa. Astmaatikkoja on kehotettu pysymään sisässä. Itse olen paljolti kehotusta noudattanutkin, mutta vointi on nyt illalla silti tavallista selvästi vaisumpi. Kaula vähän vaivaa taas yleisen lamaannuksen lisäksi.
Norjalaiset hiihtäjät pärjäävät maailmalla hyvin. Mikä on salaisuus menestykseen? Ainahan on niitä, jotka selittäisivät tämän kemiallisella valmennuksella. Tähän meillä suomalaisilla on kaikista vähiten varaa kommentoida, vaikka selviää lienee, että säännöt ovat kansainvälisellä tasolla kaikille samat. Doping ei selitä menestyseroja, koska kaikki tietävät paljonko voi käyttää mikäli haluavat käyttää. Onhan meillä suomalaisillakin eräs menestyvä hiihtourheilija, jonka valmentaja on ollut veridopingin pioneereja aikanaan. Miksi hän nyt vannoisi puhtaa urheilun nimiin? Jännä ettei tähän puututa.
Mutta asiaan takaisin, Norjan menestykseen. Selasin vanhan kyläseurani nettisivuja ja ensimmäiset hiihdon sarjakisat oli juuri järjestetty. Osallistujia oli 100, joista 51 kilpaili ajan kanssa. Nämä ovat hyviä lukuja kylässä, jossa on 700 asukasta. Käytännössä kaikki lapset ja nuoret ovat olleet mukana.
Muistan koulussa miten hiihto oli kiva juttu ja lähes kaikki pitivät siitä. Tulin Suomeen kutoselle ja täällä lähes kaikki vihasivat hiihtoa. Paljon pienemmät lenkit olivat aivan täyttä myrkkyä eikä sarjakisoissa käynyt paljon kukaan. Tämä on se ero, minkä takia Norja pärjää. Heillä on käytössään noin kymmenkertainen massa kilpahiihtäjiä nuorissa ja aikuisissa, myös ampumahiihdossa. Norjassa koulussa ei järjestetty hiihtokisoja ollenkaan, mikä Suomessa vaikutti maailman tärkeimmältä asialta. Kaikenlaisia hiihdon teuhapäiviä kyllä oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti