Tämä päivä alkoi voinniltaan tosi mahtavasti. Ennen seitsemää olin täysin virkeänä ylhäällä, mitä ei hetkeen olekaan tapahtunut. Päivä meni kivasti, mutta iltapäivällä tulikin sitten velanmaksun aika. Pitkien päiväunien jälkeen on saanut keräillä voimiansa ja vasta näin iltamyöhäsellä alkaa olla taas normaalissa voinnissa.
Uskonnonopetuksesta oli A-studiossa tänään aihetta. Aihe on ollut poliittisen väännön kohde koko itsenäisyyden ajan. Varsinkin vasemmiston hampaissa se on ollut aiemmin, nykyään ei niinkään. Uskonto mielletään osaksi yleissivistystä ja katsomuksellista osaamista. Enemmänkin keskustellaan nyt siitä, miten opetus tulisi toteuttaa.
Nykyään on toistakymmentä erilaista opetussunnitelmaa uskonnossa. Tämä pirstaloi opetuksen. Tulee pieniä ryhmiä ja oikeasti päteviä opettajia on vaikea löytää. Joku imaami opettajana ei kuulosta hyvältä, varsinkaan jos pedagoginen koulutus ja muutenkin akateemiset opinnot puuttuvat.
Pitäisikö olla joku yhteinen oppiaine, johon kaikki osallistuivat? Ruotsissa näin on ollut 1969 lähtien ja Norjassa 1997. Nykyisessä katsomuksellisessa tilanteessa se varmasti olisi Suomessakin yhtä luontevaa. Meillä on laadukkaasti koulutettu uskonnonopettajien joukko, joka pystyisi hyvin tuon laaja-alaisen opetuksen toteuttamaan. Opetetaanhan vaikka historiaa eri kulttuuritaustoista oleville opiskeljoille yhdessä ryhmässä. Miksei uskontoa voisi opettaa vastaavasti? Tässä olen itse tarkistanut kantaani, koska 93 % on ev.lut opetuksessa. Tähän asti se on toiminut tosi hyvin. Ongelma on tuo loppuosa, joka etelän kouluissa olla iso joukko, joissakin tapauksissa jopa puolet porukasta.
Yläkoulussa ja lukiossa yhteisen uskonnnon opettaminen varmasti ei ole ongelma. Alakoulussa Raamatun kertomuksia olisi mielestäni hyvä edelleenkin käydä läpi, kunhan Jaakobin poikien nimiä ei ruveta ulkoa opettelemaan. Se on tyhmää, tärkeämpääkin opeteltavaa on. En tiedä pitäisikö muslimien saada alakoulussa perehtyä Koraanin kertomuksiin muita tarkemmmin vai pitäisikö molemmilla olla molempia.
Omasta varusmiespalveluksesta on aikaa reilut parikymmentä vuotta. Muistan, miten silloin puhuttiin johtajakoulutuksen muuttamisesta sellaiseksi, että sitä arvostetaan siviilipuolellakin. Nyt maakuntalehti oli kuvaamassa alokkaiden ensimmäistä aamua. Meno oli aivan yhtä surkuhupaista kuin aikanaan. Jos yksikään firma arvostaa tuollaista johtamista, jossa tärkeintä on "että silmät eivät pyöri", niin ihmettelen kyllä kovasti. Ja toivottavasti huutamista ei perustella sodan ajan johtamisella. Silloin kun tarjotaan viholliselle kuulaa ilmassa, on aivan samantekevää missä asennossa silmät pyörivät. Rokan Antilta voi kysyä lisää.
Kysymys on sosiaalipsykologisesta ilmiöstä. Tunnettuja kokeita ovat Milgramin tottelevaisuuskoe ja Standfordin vankilakoe. Sopivasti roolittamalla ja auktoriteettiasemaan vetoamalla saadaan ihminen tekemään toiselle vaikka mitä asiatonta; esimerkiksi antamaan tappavia sähköiskuja. Ns. aikuisten pitäisi ohjata tätä touhua järkevään suuntaan ja kitkeä ilmiöt heti pois. Näin tehtiin meidän aikanamme. Silloin oli ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri vallassa ja epäasiallisuuksiin puututtiin tiukasti.
Mm. vessanpönttöjen väliin tuli sermit. (ovista en ole aivan varma).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti