Vuoden urheilijan titteli tuli pitäjään kolmannen kerran kymmenen vuoden sisällä, mikä on kahdentoista tuhannen asukkaan keskikokoiselle kunnalle aika paljon annettu. Helsinki, Vantaa ja Espoo eivät yltäneet yhteensäkään samaan. Äitini synnyinkunta Hollola on saanut kaksi mainintaa samalla aikavälillä, joten ei sekään huonosti ole 22000 asukkaan kunnalle. Valinta oli selvä. Pitkämäki hallitsi koko kauden lajia ja nousi loukkaantumisestaan ennätysnopeasti huippukuntoon ja arvokisamitalille.
Vaikka suomalaisella urheilulla ei mene kovin hyvin kansainvälisessä vertailussa, pohjalaisilla menee tällä kertaa lujaa. Ehkä kulttuuriin sisäänrakennettu uho ja kova yrittämminen toimii hyvin. Lapsia ja nuoria kannustetaan harrastuksiin. Vieressämme olevassa urheiluhallissa on valtava käyttöaste iltakymmeneen saakka. Lapsille on järjestetty huippuvalmennusta ja lajit kilpailevat keskenään lahjakkuuksista.
On yllättävää, että joukkuelajeissa menee niin hyvin. Jos tästä paikasta, jossa läppäriä nyt rääkkään, vedetään harpilla ympyrä seitsemänkymmen kilometrin säteellä, niin ympyrästä löytyy yllättävän paljon pääsarjajoukkueita. Löytyy kaksi jalkapallon liigajoukkuetta (VPS ja SJK, Jaro ei aivan ulotu tuohon piiriin), kaksi koripalloliigajoukkuetta (Kauhajoki ja Lapua), salibandyn Suomen mestari (SPV), kaksi miesten superpesisjoukkuetta (Kossu ja Jymyjussit, Vimpeli ja Alajärvi jäävät niukasti ulos),ja ensi kaudella vielä todennäköisesti liigakiekkojoukkuekin (Sport). Ei taida montaa vastaavaa tilannetta löytyä tästä maasta, mutten ole asiaa toki sen tarkemmin tutkinutkaan. Toki nykyinen tilanne on rehellisesti sanoen tietenkin poikkeus, harvinaisen moni laji ja urheilija vain sattuvat olemaan aallon harjalla yhtaikaa.
Telkkarista katselin "Eftersnackia", suomenruotsalaista versiota perjantaiaamujen "Jälkiviisaista". Ohjelmissa käydään läpi viikon uutistapahtumia sopivan kaoottisesti keskustellen. Yhteistä näillä on myös se, että HBL:n toimittaja Jeanette Björkqvist esiintyy usein molemmissa. Hänessä ja useissa suomenruotsalaisissa ihailen sitä, miten korkealla verbaalisella tasolla he pystyvät toimimaan molemmilla kielillä. Keskusteluohjelmista myös maanantaiaamujen "Jälkihiki" on tosi hyvä. Kunnas, Tuominen ja erityisesti Juha Kanerva ovat innostununeesti analysoimmassa viikon urheiluilmiöitä. Tästä katselisin mielelläni pidempiäkin jaksoja.
Jatkoin autopelin pelaamista pleikkarilla. Rahaa kerätään yhä Lamborghiniin. Yhtä haastetehtävää ajoin kolme tuntia saamatta sitä läpi. Siinä alkoi ilmaantua jo kaikenlaisia pelaajan oireita. Lopettaminen muuttui vaikeaksi, kun yhden kerran pitäisi vielä kokeilla. Intensiivinen tekeminen aiheutti myös tietynlaista masennusoiretta, sellaista nörtin alakuloista roikkuvaa putkikatsetta.
Pelaamisen ohella olen kuunnellut toisella korvalla Roman Schatzin "Maammekirjan" jaksoja, jossa hän haastattelee mielenkiintoisia suomalaisia. Sieltä löytyy mielenkiintoisia keskusteluja ja varsinaisia helmiäkin. Jos tarvitset lisää inspiraation lähteitä, niin Yle Areenasta löytyy radion puolelta.
Voinnissa ollut tiettyä huolenaihetta. Kaula ollut oikean nielun puolelta arka. Tietenkin sitä toivoo, että johtuisi tästä edellä selostamastani pelaamisesta eikä esimerkiksi uusista metastaaseista.
PS. Katainen harmitteli eilen, että Suomessa on ikävä ilmapiiri kun ei saa epäonnistua. Tuosta herää väistämättä vastakysymys: Eikö hallitus joskus voisi onnistua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti