Kuvauksia

Eilen tuli kirjoitettua niin ruokottoman pitkästi, että tänään saa olla vähän lyhytsanaisempi. Kirjoittaminen sinänsä on muuttunut koko ajan kiinnostavammaksi, joten siihenkin yli pitkät tekstit voivat liittyä. Olo ollut tänään viime aikoja parempi. Illalla iski sellainen päänsärky, jonka kahvinjuojat tuntevat jäädessään ilman kaffia. Kahvilla se meni pois, mutta saattoi siirtää nukahtamista.

Tänään oli kuvauspäivä merkityksessä kuvauksellisen kaunis. Ensimmäisen kerran tänä talvena aurinko valkaisi lumisen maan. Kuvia tuli muutamia räpsittyä. Mutta tänään oli myös kuvauspäivä toisessa mielessä. Tietokonekuvauksella kuvattin vartalo ja pää. Tuttu juttu alkaa olla tuo tapahtuma, jossa ollaan makuulla ja mennään eräänlaisen rinkulan läpi. Silti ohjeita tuli paljon ja kyllä aivan tarpeeseen, koska nyt tehtiin yhdistelmäkuvaus. Kuvaus sinänsä ei tunnu paljon miltään, mutta varjoaine tekee muutamaksi kymmeneksi sekunniksi tukahduttavan olon. Tuntuu siltä, että henkeä ei saa. Toinen tuntuma on kuumotus suoliston toisessa päässä, mutta sekin ajallisesti lyhytaikainen. Ei sitä ehdi hätääntyä, kun tietää että puolen minuutin kuluttua henki taas kulkee normaalisti. Parin viikon päästä kuullaan lisää tuloksista. Hyvät tulokset otetaan tietenkin mielellään vastaan, mutta eihän sitä voi olla varma. Oireisto sinänsä ei vaikuta erityisen pelottavalta tällä hetkellä, mutta eihän se mitään vielä kerro.

Ariel Sharon haudattiin tänään. Israelin entinen pääministeri on ollut lähihistorian merkittävimpiä vaikuttajia Lähi-idässä. Hän oli harvinaisen ristiriitainen henkilö ja monessa mukana. Hautajaisten vieraslistasta pystyy aina päättelemään jotakin. USA:n varapresidentti ei tietenkään ollut yllätys, koska USA on aina ollut Israelin uskollinen pääliittolainen. Esimerkiksi Suomesta ei kuitenkaan löytynyt suurlähettilästä merkittävämpää henkilöä Sharonin hautajaisiin. Mitä vielä Sharoniin tulee, niin kova oli hänen loppunsa. Kahdeksan vuotta koommassa on pitkä aika, lepoon häntä totisesti ei helposti päästetty.