Nyt oli aktiivinen päivä pitkästä aikaa. Vointi oli paras moneen päivään. Kesän kenties viimeistä kaunista päivää tuli juhlittua autoajelulla ja roskaruoalla eli hampurilaisaterialla. Edellisestä onkin pitkä aika ja taitaa olla seuraavaankin.
---
Mietin, että uskaltaakohan ostaa kännykkää käytettynä netistä. Riskejä on silloin tavallista enemmän. Myyjä voi olla huijari, joka vain vie rahat, tavara voi olla nykäsen kaupasta, laite voi olla viallinen jne. Mutta jos on samalla niin, että kyseistä mallia ei enää saa uutena ja hinta on kohdallaan? Sellaista pohdin. Ehkä pitää soittaa myyjälle ja yrittää aistia ja arvailla, että onko puhtaat jauhot pussissa.
---
Tänään tuli käytyä maakuntakirjastossa. Mietin sitä, että mikä on kirjastojen kohtalo. Aiemmin ne olivat ammattimaisesti johdettuja informaatiokeskuksia ja toki ovat sitä vieläkin. Kirjastoon mentiin, jos oli joku tieto mikä piti löytää. Yliopistossa piti mennä kirjastokurssille ennenkuin mitään muuta sai tehdä opintojen suhteen. Tai ainakin siltä silloin tuntui.
Kirjastolla on ollut iso rooli myös lainastona. Uudet ja usein kalliitkin kirjat on tuotu tiedonjanoisen mutta köyhän kansan ulottuville ja suomalaiset ovatkin korkealla lukemistilastoissa. Lukutaito on maailman huippua, mihin kirjastolaitoksella on varmasti ollut oma vaikutuksensa. Tässä mielessä kirjasto on merkittävä osa demokratiaa ja tärkeä käytännön tasa-arvon toteuttaja.
Internet on tuonut tiedon ihmeellisen lähelle. Kaikenlainen tieto tuntuu nyt löytyvän hetkessä pelkällä kännykällä tai muulla vastaavalla laitteella. Viikon sisällä olen tehnyt kymmeniä hakuja ja tarkistuksia netistä löytäen tiedon hetkessä. Kerran tieto jäi lötymättä. Naisten kiekkomestarin pituutta en löytänyt pienellä vaivallakaan, joten se jäi selvittämättä.
Onko nettivallankumous näivettämässä kirjastolaitosta? Kirjastossa on nykyään tietokoneet, joiden avulla kirjojen sijainti löytyy ja itse lainaamisen voi suorittaa omatoimisesti. Samoin varaukset ja uusimiset. Mihin enää tarvitaan sitä mukavaa kirjastotätiä tai -setää?
Jotkut kirjastot ovat alkaneet toimia itsepalvelukirjastoina. Tiettyinä aikoina työntekijää ei ole paikalla lainkaan. Onhan sekin keino säästää. Toinen keino säästää on lyhentää aukioloaikoja. Oman kunnan kirjasto menee torstaisin ja perjantaisin kiinni jo kello 16, mikä tuntuu kovin varhaiselta. Miten työssäkäyvät pääsevät kirjastoon? Toki alkuviikosta ovet ovat auki klo 19 saakka.
Luksusta sen sijaan on kirjastoauto, joka tulee kerran viikossa melkein pihapiiriin. Seitsemänvuotias on muutaman kerran päässyt itse yksin hoitamaan asioitaan ja voi sitä riemua kun saa tulla kotiin reppu täynnä lainattuja kirjoja. Ajatus sivistyksen, kulttuurin ja viihteen tuomisesta syrjäseuduillekin on periaatteellisesti erittäin tärkeä. Toivottavasti kirjastoautosta ei tingitä lähiaikoina, vaikka yltäähän se netti sivukylillekin.
Lopuksi pieni ajatus digitalisaatiosta. Se on muuttanut monta asiaa yksinkertaiseksi ja paremmaksi. Digikirjasta puhutaan paljon paperikirjan korvaajana. Toki erilaiset hakuteokset, kuten puhelinluettelot ja tietosanakirjat ovat muuttuneet turhiksi. Netistä löytyy. Mutta en millään usko, että paperikirja koskaan katoaa. Kuten kollega sanoi" Paperikirja on lopullinen tuote, sitä ei voi parantaa." Digikirja yksinkertaisesti ei yllä samaan. Ja niin kauan kuin on paperikirjoja on kirjastojakin, tavalla tai toisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti