Väsyä ja poliittista teatteria.

Mitä tästä päivästä jäi päällimmäisenä mieleen? Varmaankin ensimmäisenä se valtava väsyn aalto, joka iski yllättäen ennen puolta päivää. Tuli nimittäin yllätyksenä hyvin nukutun yön jälkeen. Alla oli myös hiukan liikuntaa. Nyt seuraavana yönä ei sitten uni helpolla tulekaan. Sen hyvä puoli on se, että parhaimmat jutut tulee yövirkuimman junnun kanssa usein juteltua aika myöhään.

Kuuntelin päivällä eduskunnan lähetekeskustelua puolella korvalla puoliunesta käsin. Kyllä oli taas toinen toistaan hurskaampia puhujia opposition riveissä. Meinasi iskeä toivottomuus. Eihän tästä mitään tule, jos kansanedustajat eivät tajua että pussi on tyhjä. Yritin rauhoittua sillä, että kysymys on vain pelkästä poliittisesta teatterista, jossa haetaan tv-minuutteja. Omille kannattajille näissä puhutaan. 

Mielenkiinnolla odotan seuraavia gallupeja varsinkin solisalirattien kohdalta. Osaako kansa katsoa populistisen feikin läpi? Jos räykyttämällä saa kannatusta, niin nyt pitäisi tulla varsinainen kannatuspiikki. Pahoin vaan pelkään, että Antti Rinteen kaudella tätä ei pääse tapahtumaan. Kätilöt ovat hyviä muistamaan tavan, jolla edellinen puheenjohtaja laitettiin sivuun. Samoin edellinen surkuhupainen hallitustaival ei vielä hetkeen unohdu.