maanantai 28. syyskuuta 2015

Kerholta jäi Stadi valloittamatta

SJK oli tainnut jäädä ilmaan leijumaan hienon viime ottelun jälkeen. HIFK voitti tasaisen nuhjauksen 1-0 ja mielestäni voittonsa myös ansaitsi. Nyt RoPS sai sellaisen ottelupallon, että tuskin siitä mielellään luopuu. Mutta mitä vaan voi vielä tapahtua.

Maanantaiaamun "Jälkihiki"- ohjelma kuuluu niihin ohjelmiin, joita mielelläni seuraan. Sitä katsoessa olen oppinut arvostamaan selostajalegenda Bubia eli Bror-Erik Walleniusta. Hän on varsinainen tietopankki ja muistinero, joka löytää tosi mielenkiintoisia näkökulmia asioihin. Kova on väittelemään ja hänen lajituntemuksensa ovat varsin hyvät. Joskus hän esitteli ajankäyttöään, mikä onkin globaalille penkkiurheilijalle melkoinen haaste. Tapahtumia on vilkkaana viikonloppuna lähes jokaisella aikayöhykkeella. Herätyskelloa saa käyttää.

Nyt Bubi oli saanut kunnian selostaa ISTV:lle Veikkausliigan HIFK-SJK-ottelun. Tuo ei ole varmasti hänen pitkän uransa suurin meriitti , mutta mukaan hän oli lupautunut. Katsojana on pakko on myöntää, että mikään jalkapalloselostaja hän ei oiken ole. Tuli välillä mieleen, että näkeekö hän kentälle ollenkaan, tai katsooko kenties eri peliä. Tasaista, hidasta pöpötystä ilman minkäänlaisia rytminvaihdoksia tai hehkutuksia oli 90 minuuttia. Oikeiden jalkapalloselostajien kuten TuomasVirkkusen, Matti Härkösen, Niki Juuselan, Teo Karhun jopa Tapsa Suomisen selostuksiin on valtava matka. He laittavat sielunsa peliin ja jälki on se mukaista; lisäarvo muutenkin jännittävään tapahtumaan.

Nuori sukupolvi on ottanut Antero Mertarannan vauhdikkaasta ja humoristisesta selostustavasta mallia omiin tyyleihinsä. Suominen puolestaan on verkkaisempa koulukuntaa ja varmaankin lähempänä HP-Hännistä ja Bubia. Harva ilmeisesti tietää, että Mertaranta on selostanut aikanaan paljon jalkapalloa ja se on hänen suosikkilajinsa. Näin siitä huolimatta, että hän on kiistatta kiekkokansan sinivalkoinen ääni.

Pidän Bubia tosi hyvänä tyyppinä ja viihdyttävänä keskustelijana. Arvostan kovasti sitä, että ihminen 72-vuotiaana vaivautuu osallistumaan työelämään.  Toivottavasti hän on vielä pitkään mukana ainakin muiden lajien parissa ja Jälkihiki ei ole Jälkihiki ilman Bubia.
---
Vointi on ollut aika vahva. Ehkä sytostaateista toipuminen on päässyt kunnolla alkuun, näin ainakin toivoisni.  Yritän tänäänkin päästä ajoissa nukkumaan ja saada kunnon yöunen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti