sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Rakas naapuri...

Aamulla herätys tapahtui seitsemältä. Hyttynen oli aloittanut vohvelinpaiston eilen hankitulla vohveliraudalla ja tarvitsi apua. Valmistaikinalla onnistuttiin kohtuullisen hyvin. Toki syödyksi vohvelit eivät tulleet, mutta se lienee sivuseikka. Tekeminen on tärkeintä.

Sain pitkästä aikaa hyvän tilaisuuden puhua ruotsia ja jutella siitä, miltä kansankodissa näyttää juuri nyt, kun maailmalla myrskyää. Kieli olikin aluksi pahasti ruosteessa ja syynä harjoittelemattomuuden lisäksi oli sekaantuminen toisen länsinaapurin kieleen. Ne sekoittavat toisiaan, jolloin syntyy helposti yhdenmoinen sekasotku. Helpompi muoto sieltä, toinen täältä, lopputuloksena sekasoppa ja erityissanojen unohtainen.

Paljon on siellä samoja huolenaiheita kuin Suomessa, vaikka perspektiivi on historiallisistakin syistä aika erilainen(kin). Ilmeisesti on niin, että maailman kenties huumaaneimmassa maassa alkaa ahdistaa maahanmuuton valtava volyymi. Hyvyyttä ja lämmintä sydäntä on vaikea saada loputtomasti riittämään. Kotouttaminen on siellä onnistunut vain osittain. Monissa kaupungeissa on ghettoutumista ja sen kanssa on opittu elämään. Silloin maahanmuuttajat ovat pois silmistä.  Nyt tilanne on muuttumassa kuten Suomessakin.

Poliittisten ulostulojen perusteella Suomen kohtalo on paljolti sidottu Ruotsin kohtaloon. Viimeksi on ollut kysymys jälleen Natosta. Jos Ruotsi hakee, Suomen on myös silloin haettava. Muuten seistään yksin harmaalla vyökykkeellä idän ja lännen välissä. Tosiasia on se, että haluamme olla osa länttä. Ruotsi on rajamme ja ikkunamme länteen. Se toinen mainittu länsinaapuri on paljon vieraampi.
---
Pohdin tänään islamin suhdetta taiteeseen. Islam suhtautuu perinteisesti kriittisesti kaikenlaisiin "jumalankuviin". Jumalasta tai profeetasta ei tehdä kuvia eikä ainakaan sarjakuvia. Naturalismiakin on karsastettu. Asioita ei ole haluttu kuvata. Niinpä islamilainen on taide on ollut pitkälti ollut ornamentiikkaa ja arkkitehtuuria.

Pohdin siis sitä, että voisiko perusislamilaisen mentaliteetin tietty taipumus suoruuteen ja karkeuteen olla yhteydessä taidekäsitykseen. Kaiken taiteen tekeminen ja ymmärtäminen vaativat tietynlaista ajattelun ja tunne-elämän  monitasoisuutta ja herkkyyttä. Taide on ilmaisukanava, jonka avulla ilmaistaan tunteita, ja välillä höyryjäkin päästellään pois. Tämän voisi määritellä myös toisin päin ja arvottamista välttäen. Mitä jos länsimaiseen sivistykseen ei kuuluisi taidetta lainkaan? Mikä olisi ero nykymaailmaan - vai olisiko sitä?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti