Pettymyksiä

MM-veikkauksen tilanne
Jalkapallotekstit


Naapurit järjestivät pihajuhlan taloyhtiössä uuden asvaltin kunniaksi. Enää ei piha pölise, mikä on selvästi aihe juhlaan. Mukavaa muutenkin olla tekemisissä naapureiden kanssa.

Päivä on ollut voinniltaan oikein hyvin aamua lukuunottamatta, joka oli harvinaisen takkuinen. Illalla tuli lakeutta auringonlaskuineen nähtyä parhaimmillaan maakuntaretkellä Kauhavalle. Tekee mielelle hyvää nähdä vähän maisemia, oli suorastaan nautinto, hieno fiilis.

Olen pohtinut monta kertaa väitettä "vanhempien tehtävä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä." Vanhempana ja kasvattajana sitä luonnollisesti haluaa lapsilleen parasta. Sitä on helposti valmis siloittaamaan tietä ja tekemään toisen puolesta enemmän kuin olisi tarpeen. Ei anneta lasten kantaa vastuuta, vaan ollaan paikkaamassa ja hösäämässä joka asiassa. Tuttavan jääkiekkojoukkueessa oli kerran se tilanne, että harjoituksiin lähtiessä isä huomasi, että lapselta unohtui luistimet. Mitä hän teki? Hän ei puuttunut asiaan, vaan antoi vahingon tapahtua. Jäähallilla poika sitten totesi tilanteen. Luistimia ei ollut, harjoitukset jäivät väliin. Tekikö isä oikein vai väärin salliessaan lapselle pettymyksen? Minusta hän valitsi vaikeaman tien. Hän joutui kuuntelemaan pojan pettynyttä narinaa ja ottamaan kiukun tunnetta vastaan. Minusta isä valitsi kuitenkin oikean tien. Pojalle tuli varmasti selväksi, että hänen tehtävänsä on pitää varusteista huolta. Jatkoa ajatellen pettymys varmasti kasvatti poikaa ja hänen vastuuntuntoaan tavaroistaan.

Jokainen kohtaa pettymyksiä väistämättä. Miten tärkeää onkaan selvitä elämän antamista kolhuista. Muuten asiat saavat vääristyneet mittasuhteet. Teini saattaa saada raivarin aivan olemattomista asioista. Kuinkahan monessa perheessä teinit saavat raivokohtauksen sen johdosta, että illalla wlan menee kiinni. Entäs jos tulee oikeasti isoja pettymyksiä, eikä ole päässyt nuorempana harjoittelemaan pienillä pettymyksillä? Hajoaako pää niin sanotusti?

Varusmiespalvelusta on pidetty miesten kouluna, paikkana jossa pojista tulee miehiä. Onko tämä pelkkä tyhjä myytti? Armeijassa joutuu ensinnäkin alistumaan kuriin ja tekemään vastoin omaa tahtoaan. Sekin on kasvattavaa. Jokainen joutuu myös kokemaan simputusta armeijassa. Olennaista on se, miten asiaan pystyy suhtautumaan ja pääsemään siitä yli. Tietenkään en ihannoi simputusta, päin vastoin. Tarkoitan vain sitä, että väkisin kohdataan tilanteita, joissa koetaan vääryyttä, jotka yksinkertaisesti vain pitää niellä. Pettymyksien harjoitteleminen on hyvin tärkeää jo pienestä lähtien. Vanhempana sopivien pettymysten tuottaminen ei aina ole helppoa.

PS. Itse sain harjoitella pettymysten sietämistä, kun molemmat ottelut menivät mielestäni väärin päin. Eiköhän tämä tästä...