Tulvan jälkeen

MM-veikkaus jatkuu. Käyhän täydentämässä valintasi täällä!

Eilinen lääkäripäivä veti hiljaiseksi. Lääkäriin olen aina pyrkinyt menemään välinpitämättömän pessimistisenä, jottei putoaisi ainakaan kovin korkealta. Sillä asenteella menin lääkäriin nytkin. Totuus ei silti aina ole kovin helppo asia sulatella. Rankinta oli kuulla, että vasen keuhkoni ei hengitä. Kasvainmassa on tukkinut keuhkoportin, jolloin toinen keuhko on jäänyt toimettomaksi. Tokihan ihminen pärjää yhdelläkin keuhkolla, mutta ei länässä oleva tyhjä keuhko hyväkään asia ole. Erikoista tässä asiassa on se, että kun hengitän, en kokemusperäisesti mitenkään voi uskoa, että toinen on poissa pelistä. Sitä ei yksinkertaisesti tunne eikä huomaa millään lailla.

Eilen sain olla rauhassa ajatusteni kanssa ja vain kuunnella tunnevirtaa. En halunnut ottanut vastaan vieraita ollenkaan, pelkästään kuunnella ulkoista hiljaisuutta ja sisäistä kohinaa. Pohjanmaalla on totuttu tulviin. Yleensä ne etenevät omalla painollaan ja pysyvät uomissaan, niin nytkin. Tunteet ja ajatukset virtasivat kovalla vauhdilla koko illan. Aamulla olo oli jo normaali ja päivemmällä olin ex tempore shoppailemassa ainakin kolme tuntia. Voimia riitti päiväksi ja mieli oli taas aivan normaali.

Hoitoja tai hoitoyrityksiä on tiedossa. Suljen ajatukseni niistä pois. Ostin tänään tablettitietokoneen halpiskorista. Se olikin järeämpi laite kuin arvasin. Sen opettelemisessa riittää puuhaa lähipäivinä.