Stoalaisuudella tarkoitetaan antiikin ajalla syntynyttä merkittävää filosofista koulukuntaa. Sen ytimessä on onnellisuus, jonka avaimina ovat mielentyyneys ja kohtaloonsa tyytyminen. Vankkureihin kytketty koira on onnellisimmillaan seuratessaan kiltisti vankkureita. Vastaan pyristeleminen ei vaikuttaisi myönteisesti sen onnellisuuteen, päinvastoin. Ihminen on silti sisäisesti vapaa. Olen tänään pohtinut tätä stoalaisuuden olemusta. Toinen on zeniläisyyden ajatus tunteiden vapaasta virrasta ja niiden tarkkailusta ikään kuin ulkopuolelta. En ole surullinen, vaan seuraan miten Goldfish on surullinen.
Sain pikavaroituksella lääkäriajan täksi päiväksi. Eilen soitettiin, että toivomalleni lääkärille saisi ajan täksi aamuksi. Viime viikolla olin tietokonetomografiakuvauksissa keskussairaalassa. Nyt kuvat olivat valmiit. Aineellinen olemukseni oli dokumentoitu. Tiedossa oli se, että tauti etenee. Silti siinä on sulattelemista, kun sen kuulee valkotakkisen suusta. Kuuntelen kuin ulkopuolisena hiljaa tunteiden virtaa, miten se etenee kuin kevättulva joen uomassa. Jäitä ja risuja etenee kovalla kohinalla ja ryskeellä. Kysymyksiä kulkee niiden mukana, enimmäkseen sellaisia joihin on aivan turha odottaa vastausta. Hoitosuunnitelma on vielä epäselvä. Sädehoidon mahdollisuutta tutkitaan. Sytostaatteja ainakin on tarjolla. Tämän verran haluan asiasta sanoa nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti