perjantai 13. kesäkuuta 2014

Omat jäljet pitää siivota

Irakissa tilanne kiristyy. Jyrkän linjan islamistit (ISIS = sunnikapinallisryhmä, jolla yhteyksiä al Quaidaan) etenevät maassa, ja kohta ollaan totaalisessa kaaoksessa ellei mitään tehdä. USA on asian ytimessä. Saddam Husseinin hallinto hajotettiin voimalla vuonna 2003. Alkoi Irakin sota, joka maksoi tähtitieteellisiä summia amerikkalaisille. Yli 4500 kuolinuhria ja 30000 haavoittunutta. Siviilejä ja kapinallisia meni ainakin 100 000. Sitten vetäydyttiin Irakista liian aikaisin.

Omat sotkunsa on siivottava, joten USA saa syyttää sotkusta vain itseään. Afganistanissa on vastaava tilanne, joten USA:lla on vielä paljon työtä edessä. USA:ssa ilmeisesti ajatteltiin, että kaatamalla diktatuurit kasvaa demokratia, kuin kaunis kukkanen, tilalle. Näin ei ole tapahtunut, tilalle on tullut karmeat rikkaruohot, joita kukaan ei hallitse. Myös arabikevään saldo taitaa olla pahasti miinuksella. Ei demokratiaa viedä asein, demokratiaan vaaditaan vuosikymmenien pitkä rauhallinen kasvuprosessi.
---
Kokoomus valitsee uutta puheenjohtajaa. Sääli, että Kataisen lamppu alkoi hiipua pahasti kesken matkan. Hänen johdollaan puolue nousi suurimmaksi ja voitti ties monetko vaalit. Hän antoi erittäin sopivat kasvot Kokoomukselle ja onnistui pitämään kasassa täysin mahdotonta hallituspohjaa kolme vuotta. Lauantaina Kokoomus valitsee uuden johtajan. Ehdokkaina ovat Stubb, Risikko ja Vapaavuori.

Jos minä olisin valitsemassa, antaisin Stubbin lähteä ison äänipottinsa kanssa Eurooppaan. Sinne hän kuuluu. Minussa "naurava puuhevonen" ei herätä tarpeeksi luottamusta, jotta voisin pitää häntä kansakunnan isänä vaikeina aikoina. Hän on erittäin lahjakas ja nopealiikkeinen, mutta minusta hänestä puuttuu vielä sitä diplomaattista rauhallisuutta, mitä esimerkiksi nykyisellä presidentillä on. Stubb vaikuttaa enemmänkin olevan itsekeskeinen keikari, someaddikti, joka twiittailee vaikka vessanpöntöltä kuvia nettiin. On, vaikea kuvitella, että hän olisi kiinnostunut vaikkapa maakuntien ongelmista riittävästi.

Risikko olisi kolmas eteläpohjalaisnainen pääministerinä. Olisihan se komiaa, mutta kaksi edellistä eivät ole olleet menestystarinoita. Lipponen torppasi Jäättenmäen virheestään heti alkuunsa ja Kiviniemi yritti olla cityvihreä, mikä ei tuonut kannatusta omien joukossa.  Risikollakin kyllä, kuten Stubbilla, leikkaa riittävästi, ja hänellä on arvot ja sydän paikallaan. Mutta ei riitä olla hyvä ihminen. En oikein usko, että hän luontevasti profiloituisi Kokoomuksen kasvoiksi, joka voisi voittaa vaaleja. Voisiko  joku kaupunkilaisjuppi äänestää Risikon Kokoomusta? En oikein usko. Naispuoluejohtajat muissa puolueissa ovat tavanneet hävitä vaalit ehkä juuri siitä syystä, että naista ei vielä osata mieltää riittävän karismaattiseksi keulahahmoksi.

Jäljelle jää Vapaavuori. Hän on enemmän oikeistokokoomuslainen kuin Katainen. Hän on selvästi helsinkiläinen profiililtaan. Suomessa ollaan valtavien päätösten edessä, nyt pitää pääministerinä olla kova luu.  Lykätä ei enää voi. Totuus pitäisi myydä kansalle ja pitää kansakunta yhteinäisenä. Asiaa ei helpota kokematon valtiovarainministeririepu, joka näprää lapsilisän seitsemää euroa nyt kun pitäisi vääntää miljardien kanssa hiki hatussa. Pääministerin täytyy nyt olla jämäkkä tai velaksi syöminen jatkuu.  Minun valintani olisi tämän takia Vapaavuori. Saa nähdä, mihin Kokoomus päätyy.
---
Vointi ei ole kovin vahva fyysisesti. Postilaatikolle kävely tai ruuanlaitto, valinta pitää tehdä. Valitsen välttämättömämmän.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti