Kansakunta on ollut sydän syrjällään, kun uusi hallitus aloittelee työtään. Asemia haetaan ja etsitään kukkojen nokkimisjärjestystä. Helpoista päätöksistä tehdään turhan vaikeita ja periaatteellisia. Tässä esitetään hallitukselle ehdotus, miten kiista-asiat saadaan nopeasti pakettiin kehyksissä pysyen.
Ratkaisu: perutaan seuraavat huonot uudistukset: kotihoidon tuen uudistus, lapsilisän leikkaus ja oppivelvollisuuden pidentäminen. Näin säästetään pitkä markka menettämättä laatua yhtään. Alla perustelut ja summittaiset laskelmat kustannuksista.
1. Kotihoidon tuki. Palautetaan valinnanvapaus kotihoidon tukeen. Isä tai äiti saa valintansa mukaan käyttää koko tukikauden, jolloin yhteiskunnan järjestämät palvelut kuormittuvat vähemmän. Kaavaillussa uudistuksessa tuki täytyisi jakaa molempien kesken, jolloin äideiltä riistetään oikeus jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan tietyn ajan jälkeen. Yksi kunnallinen päivähoitopaikka maksaa vähintään 1000 eur kuukaudessa. Kotihoidon tuki ensimmäisestä lapsesta on 341 euroa kuukaudessa, seuraavista 102 euroa. Yli kolmevuotiaista tuki on 65 euroa kuukaudessa. Esimerkkinä voisi olla kolmilapsinen perhe, jossa lapset 1-,3- ja 5-vuotiaita. Kotihoidon tukea heille pitäisi maksaa reilut 500 euroa kuukaudessa. Jos lapset viedään hoitoon, yhteiskunnan kustannus on hoitopaikasta riippuen vähintään 3-4000 euroa kuukaudessa. Kunnille tämä olisi valtava kustannus. Esimerkkiperheen kohdalla karkeasti ottaen noin 3000 euroa. Perumalla edellä esitetty "rakenneuudistus" saataisiin aikaan melkoinen säästö ja lisättäisiin äitien mahdollisuutta olla kotona lasten kanssa.
2. Oppivelvollisuusiän nostaminen. Tämä on SDP:n lempilapsi. Taustalla on huoli syrjäytyvistä nuorista, mikä on aivan oikea huolenaihe. Syrjäytyvä nuori on erittäin kallis yhteiskunnalle elämänkaarensa aikana. Tänä keväänä oli 1300 peruskoulun päättävää, jotka eivät hakeneet opiskelupaikkaa eli parista prosentista on kysymys ikäluokkatasolla. On selvää, että nämä nuoret pitäisi pitää koulunpenkillä, vaikkapa kymppiluokalla vahvistamassa taitojaan. Jossain määrin kunnat ovat kuitenkin ovat olleet haluttomia perustamaan kymppiluokkia. Kymppiluokkaopiskelijan hinnaksi arvioin varovasti 5000 euroa. Laitetaan laskelmassa 1000 opiskelijaa kymppiluokalle, jolloin hinnaksi tulee varovasti arvioituna 5 milj. euroa.
Kustannuksiin oppivelvollisuusiän korottaminen vaikuttaisi muutenkin. Yhteiskunnan tulisi järjestää opiskelumateriaali oppivelvollisuuden pidentyessä. Lukioon meneville pitäisi hankkia oppikirjat ja mm. laskin. Kirjat maksavat noin 600 euroa vuodessa ja graafinen laskin maksaa pari sataa. Kunnalle yhden lukiolaisen ensimmäinen vuosi maksaisi noin 800 euroa enemmän. Uusia lukiolaisia on vuodessa noin 35000 joten pelkästään oppimateriaaliin yhteiskunta saisi panostaa lähes 30 miljoonaa euroa. Kunta ostaisi kirjat ja laskimet kolmelle lukiolaisille, mistä kirjakauppiaat ainakin olisivat mielissään. Nykytilanteessa kirjat kierrätettäisiin perheen sisällä luontevasti. Jokaiselle ei tarvitse ostaa kaikkia omia kirjoja. Ammattikoulun materiaalikuluista ei ole tietoa, mutta voisi kuvitella niiden olevan hieman vähemmän kuin lukiossa. Arvioin ammattikoululaisten kustannukseksi 15 miljoonaa euroa.
Loppusummana olisi näin 5+45 milj. euroa. Hallitus oli varannut tarkoitukseen 10-15 miljoonaa, mikä näyttäytyy täysin vääränä suuruusluokkana. Idea on hyvä, mutta kovin kallis. Kunnilla täytyisi olla muita keinoja potkia koulupudokkaita liikkeelle, kuin ilmaisia kirjoja ja laskimia jakamalla. Paremminkin pitäisi panostaa sosiaalitoimeen ja panostaa enemmän etsivään nuorisotyöhön ja yläasteen opinto-ohjaukseen. Tärkeää olisi säilyttää yhteys näihin reiluun tuhanteen nuoreen, jotka jättäytyvät koulutuksen ulkopuolelle. Sitten kannattaisi panostaa niihin opiskelijoihin, jotka keskeyttävät koulutuksensa. Lukiolaisista 3,5 % keskeyttää ja ammattikoululaisista 8,7 %. Ammattikorkekoulussa prosentti on 8,5 ja korkeakouluissa 6,4 %. Näillä ihmisillä todennäköisesti on erilaisia ongelmia elämässään, joihin yhteiskunta voisi antaa tehokasta tukea. Mieluummin panokset näihin kuin kirjoihin ja laskimiin.
3. Lapsilisät. Ratkaisu näihin kiistakysymyksiin löytyy helposti tervettä järkeä käyttäen. Jättämällä nämä kaksi edellä kuvattuja tehottomia uudistuksia pois, lapsilisää voitaisiin vaikka korottaa ja silti alitettaisiin kehys.
---
Vuorokausirytmi hengittää jalkapalloa. Viime yönä tuli pidempi unijakso nukuttua, joten vire aivan hyvä. Aika tyytyväinen saa olla päivään, koska ongelmia ei ollut. Erikoisuutena päivässä oli se että aamulla satoi lunta monessa paikassa. Kilpisjärvellä oli pakkasta 6,2 astetta, mikä hipoi juhannusviikon ennätystä. Viileä sää sopii itselle oikein hyvin. Kylmyyteen on helpompi sopeutua kuin kuumuuteen.
* päivitys 18.6. klo 10.10
Ilkka-lehdessä oli tänään esitetty toisenlaisia lukemia opintojen jatkumisesta peruskoulun jälkeen. Blogitekstissä yllä esiintyvä tieto (1300 opiskelijaa ilman koulutuspaikkaa) on vuodelta 2013. Lähteenä on Iltalehti, joka lainaa Helsingin sanomia. Tänään Ilkka esittää lukemia niistä peruskoulun päättävistä, jotka "heti" eivät jatka tutkintotavoitteisiin opintoihin. Maakunnallisessa vertailussa luku on pienin, 4,9 %, Etelä-Pohjanmaalla ja suurin Pohjois-Pohjanmaalla 10,6 %. Jutun mukaan Oulun seudulla lukiopaikkoja riittää, mutta ammattikoulupaikoista on puutetta. Yhtä amispaikkaa kohden on ollut keskimäärin kaksi hakijaa. Näissä lukemissa ei siis näy kymppiluokat eikä niin sanotut ammattistarttipaikat**. Todellisuudessa lukemat ovat siis pienempiä. Lisäksi kesällä on jaossa yhteishaussa vapaaksi jääviä paikkoja, joten aivan koko totuus näissä luvuissa ei (onneksi) ole.
**Ammattistartti on siirtymävaihe, joka on tarkoitettu niille nuorille, jotka ovat ilman opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen. Se sisältää mm. työelämään tutustumista ja opinto-ohjausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti