lauantai 17. syyskuuta 2016

Åålannin sota

Tietokone päätti jumittaa tänään, joten kännykällä kirjoittamiseksi menee. Onnistuu se toki näinkin, vaikka nuo ennakoivat tekstinsyötöt välillä oman kummallisen värinsä hommaan tuovatkin.

Lääkkeiden kanssa pärjättiin ilman ylimääräistä dramatiikkaa, jos väsymystä ei sellaiseksi lasketa.

Päivän kohokohta oli liigamatsi IFK Maariehamnia vastaan. Jo lähtökohta oli molemmille tärkeä. Voittamalla IFK olisi noussut sarjakärkeen ohi HJKn kahdella pisteellä yhden vieläpä ottelun vähemmän pelanneena.

Vastaavasti voiton nappaamalla SJK olisi vain pisteen päässä mitalista tiiviissä monen joukkueen nipussa.

Mielestäni ottelu oli todella kaunista viihdyttävää jalkapalloa, jossa molemmilla joukkueilla oli selkeä pelitapa.

Kauden tilastojen valossa MIFKillä on ollut liigan paras puolustus, enkä ihmettele. Pelaajat liikkuvat ja sijoittuvat juuri oikein. Myös SJKssa on saatu puolustus kuntoon eikä omissa ole soinut kuin yhdeksän kertaa viimeisessä kymmenessä pelissä.  Lopputulos oli 1-0 kotijoukkueelle, mikä tuskin oli suuri vääryys ottelun kululle.

Sarjataulukossa SJK on nyt seitsemäntenä ja mahdollisuudet jopa mestaruuteen ovat vielä olemassa. Omissa käsissä se ei aivan ole, mutta niin ovat muutkin pelanneet keskenään ristiin jatkuvasti. Mitään vaihtoehtoa ei kannata vielä sulkea pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti