Kokoomuksessa on käynnissä jonkinasteinen kapina tai ainakin syvä tyytymättömyys nykyjohtoa kohtaan. On vaikea ottaa selkoa, mistä näin laaja mutina nousee. Stubb valittiin kesäkuussa 2014 pääministeriksi ja puolueen puheenjohtaksi. Vaaleissa puolue saavutti varsin kohtuullisen tuloksen ja ulkopolitiikan ekspertistä tuli valtiovarainministeri. Median kanssa on mennyt mielestäni odotettua paremmin. Aika äkkiä hän oppi, ettei pääministerien kannata olla Duudsonien tikkatauluna. Ylilyöntejä ja kohelluksia on vältetty. Mediassa Stubb on ollut positiivinen ja tyylikäs. Ei ole syytellyt eikä räykyttänyt. Siksi olen hiukan ihmeissäni siinä, miksi tuuli niin kovasti on kääntynyt vastaan. Alla blogipohdintoja kesältä 2014,
Ilmeisesti Stubbin naama yksinkertaisesti ei miellytä, kysymyksessä on henkilökysymys. Joku hänet ilmielävänä kohdannut sai hänestä erittäin ylimielisen kuvan. Tietenkin on kysymys myös poliittisesta linjasta. Stubbia pidetään aika oikeistolaisena verrattuna vaikka Kataiseen. Sitä olen kyllä ihmetellyt, miten oikeistolaista politiikkaa Sipilä edustaa. Taitaapa olla vielä Stubbiakin oikeistolampi tämä pääministerimme. Keskusta on kuitenkin ilmeisen vahvasti Sipilän tukena ja takana ainakin toistaiseksi.
Stubbin kohdalla ajateltiin, että älykkönuoriso olisi häntä kannatteleva voima puolueessa. Hallituksen kieltämättä kohtuuton koulutuspolitiikka on saanut nuoret ja muut intellektuellit kääntymään vihreään suuntaan, jonka häikäilemätön populismi on selvästi tehonnut moniin. Näin Stubb on tainnut jäädä tyhjän päälle.
Petteri Orpo on mitä ilmeisimmin seuraava Kokoomuksen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri. Pari vuotta sitten hän oli tuore ministeri ja selvästi listalla sulkia hattuunsa poiminutta Jan Vapaavuorta jäljessä. Kokemusta on tullut lisää ja perinteinen kokoomusväki odottaa häneltä paljon. Voi olla, että hänessä on paljon samaa kuin Kataisessa oli parhaimmillaan, hän vetoaa erilaisiin ihmisiin ja toimii yhdistävänä voimana. Tuskin kovana kampanjoijana tunnettu Stubb helposti periksi kuitenkaan antaa. Kisasta saattaa tulla hyvinkin tiukka.
---
Neljäs toukokuuta on henkilökohtaisesti tärkeä päivä. Silloin tulee muisteltua siviiliin vai pitääkö sanoa reserviin siirtymistä. Sodankylässä vielä hiihdeltiin, kun bussit lähti etelää kohti. Aurinko paistoi kirkkaasti ja tunnelma oli ainutlaatuinen. 330 päivää oli odotettu vapautumisen hetkeä ja sitten se oli täyttä totta. Sinänsä kotiutuminen oli henkisesti iso prosessi. Kavereista ja omasta roolistaan luopuminen oli prosessi, joka kesti kauan. Toista vuotta tuli nähtyä unia varusmiespalveluksesta.
Armeija puheenollen voisi vielä kommentoida USA:n joukkoja Suomessa. Ulkomaalaisia joukkoja on peräti komppanian verran, mikä on aika poikkeuksellista. USA:n ammattisotilaat kehuvat suomalaisten varusmiesarmeijaa vuolaasti. Mikä onkaan parempaa probagandaa idän suuntaan. USA ei tietenkään täällä ole suomalaisia varten, vaan kertomassa omista etupiiriajatuksistaan. Uskon, että Venäjältä on reaktioita tiedossa lähipäivinä.
---
Voinnissa mentiin tänään enemman pakkasen puolella vaikka muuten päivä oli lämmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti