Mahtava oli kesäinen päivä näin toukokuun lähestyessä loppuaan. Parina seuraavana päivänä on luvattu kunnon hellettä ja itse aion paeta meren rannalle, jos vointi suinkin sallii. Tänään tuli 12000 askelta, mikä toki saattaa tietää myös takapakkia. Toivottavasti ei kuitenkaan vielä huomiseksi. Enkä usko niin käyvän, koska sytostaattikuurin alussa mennään pari päivää lujaa vahvan oloisena. Yhdentenätoista päivänä oksennellaan kun toinen aine tulee viideksi päiväksi rinnalle ennen taukoa.
---
Suomessa on keskusteltu viime päivinä siitä, pitäisikö Nato-jäsenyydestä järjestää kansanäänestys ennen mahdollista liittymistä. Kokoomus taitaa olla ainoa puolue, joka ei pidä kansanäänestystä välttämättömänä. Muut perustelevat vastakkaista kantaansa asian merkittävyydellä. Pääministeri piti sitä jopa EU-jäsenyyttä isompana asiana. Siitähän aikanaan järjestettiin aika tiukka (56-43) kansanäänestys. Silloin EU vaikutti niin monimutkaiselta asialta, että siihen oli tavallisen kulkijan hyvin vaikea ottaa kantaa. Omalla taipaleella se on ainoa valtakunnallinen vaali, johon en osallistunut. Katsoin tilanteen niin ristiriitaiseksi, että jätin äänestämisen tuolloin väliin.
Kun puhutaan sotilasliitosta, puhutaan elämästä ja kuolemasta hyvin suurella vakavuudella. Ihmisten pitäisi tietää, mitä mistäkin seuraa. Mutta toisiko kansan ääni päätökseen oikeasti jotakin lisää, vai olisiko se vain kuin hämmentynyt lammaslauma, joka on hyvinkin johdateltavissa minne milloinkin? Ja jos tilanne eskaloituisi hyvin nopeasti, niin ehdittäisiinkö sellaisessa tilanteessa kunnolla ja huolella järjestää kansanäänestyksiä. Sellaisessa tilanteessa pitäisi "puhelun tai tekstiviestin" amerikkalaisille riittää. Sotilaat ja asejärjestelmät ovat jo nyt sellaisessa synkassa, että siinä ei nokka kauan tärise, kun Suomi Natoon liittyy.
Tanska on väestöltään hyvin Suomen kokoinen ja se on Naton jäsen. Tanska on sotaa käyvä maa Vuodesta 1990 alkaen se on ollut ainakin Persianlahdella, Bosniassa ja Afganistanissa. Sotilaita on ollut sodassa 30000 vuosien varrella ja kuolleita on 56, joista Afganistanissa 42. Eräs veteraani, joka oli säilynyt vahingoittumattomana kertoi, miten hänen käsityksensä mukaan kaikki kokemukset varastoituvat ihmiseen. Monet sotilaat ovat olleet vaaratilanteissa, nähneet kuolemaa ja kärsimystä enemmän tai vähemmän. Niin tämäkin sotilas.
Ehjänä säilyneistä joka kymmenennellä on PSTD eli jälkitraumaattinen stressireaktio. Se on mielenterveydellinen häiriö, jossa trauma tunkeutuu väkisin tietoisuuteen esimerkiksi toistuvina painajaisina. Muitakin hankaluuksia voi olla, kuten välttämiskäyttäytymistä, masennusta ja päihteiden väärinkäyttöä. 200 norjalaista YK-veteraania on tehnyt itsemurhan YK-uransa jälkeen. Kotiumisesta on saattanut kulua vuosikymmeniä, mutta he ovat jääneet ihmisraunioiksi. Apua tuskin on osattu hakea tai tarjota riittävästi. Suomesta ei minun tietooni ole tullut lukemia, mutta täälläkin tiedän samaa ilmenevän. Ja eihän näitä asioita missään kovin mielellään nosteta esiin, kun halutaan oikeuttaa sotatoimet vieraalla maaperällä ja korostaa omaa maata aktiivisena kansainvälisenä toimijana.
Kun Suomessa mietitään sotilaallista liittoutumista, pitää muistaa, että silloin olisimme suunnilleen Tanskan asemassa. Ei tietenkään voida olettaa, että itse saisimme apua muualta, jos ei vastaavasti olla aktiivisia toiseen suuntaan. Mitä me oikeastaan haluamme?
Monissa perheissä mietitään nytkin asepalvelusta. Heinäkuussa uusi ikäluokka astuu palvelukseen. Itse tekisin sen ratkaisun, että Suomen rajoja olen valmis puolustamaan ja tarpeen vaatiessa toimimaan sotilaana Suomen alueella, mutta kansainvälisiin tehtäviin en olisi käytettävissä. Samaa tietenkin suosittelen jälkikasvulle. Sota ei ole ihmistä varten ja siihen pitää sekaantua mahdollisimman vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti