Suomi pieksi Kanadan jääkiekossa maalein 4-0. En muista aiemmin Kanadaa kolhitun noin isosti ainakaan Leijonan tassusta. Suomalainen johtaminen ja kyky yheistyöhön korostuu tällaisissa tuloksissa. Toki yksilöt tuovat lopputulokset, mutta jääkiekkoilu on sellainen laji, jossa yhteistyö on välttämätöntä. Venäjä on puolestaan esimerkki joukkueesta, jonka taso vaihtelee valtavasti. Alakynteen jäädessään he pelaavat usein alle oman tasonsa, ikään kuin alkaisivat yksin ratkaista peliä. Hurmokseen päästyään he taas ovat täysin pysäyttämättömiä. Suomella yhteistyö tiivistyy tilanteen vaikeutuessa. Enää ei jähmetytä, kuten takavuosina oli tapana varsinkin Ruotsia vastaan.
Kaaviosta uskaltaisi arvella, että Suomen lisäksi mitalista taistelevat Venäjä, Kanada ja Tsekki. Vastukset ovat parhaimmillaan järkyttävän kovia, joten mestaruudesta en uskalla puhua, tuskin paljon vielä mitalistakaan. Toisaalta tähänastiset pelit ovat osoittaneet, että kaikki on täysin mahdollista. Suomi on saanut nyt vähän mainettakin ja Kanadakin meni jotenkin lukkoon, kun huomasivat ettei Suomi taivu kuten tähänastiset vastustajat.
Seuraavana vastaan tulee Tanska, jota ei ole totuttu pitämään kiekkokansana alkuunaan. Tuo asia on pikkuhiljaa muuttunut, Tanskasta on noussut hyviä pelaajia NHL:n asti ja varsinkin Euroopan liigoihin. Maajoukkueen nousu ei ole sattumaa. Maalivahti siellä on valtavan hyvä. Leijonilta vaaditaan täyttä panosta seuraavaan otteluun. Helppoa ei olemaan.
Patrik Laineesta puhutaan ja kirjoitetaan liikaa, ainakin joidenkin mielestä. Ei kuitenkaan ole niin, että pelkästään suomalaiset ovat pillastuneita hänestä. Esimerkiksi The Hockey Newsin juttu kertoo paljon siitä, mitä jääkiekkopiireissä ajatellaan hänestä ja myös superstara Colin Perryn törkytaklauksesta.
---
Kiekko piristi muuten hankalaa päivää, joka oli aika täynnä kipua ja keljutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti