Sote-parka ja russofobiaa

Sipilä on ollut nyt puolitoista vuotta pääministerinä. Nyt kasvoilla alkaa olla yhä useammin tympääntynyt ja väsynyt ilme. Vastustajia on löytynyt joka aiheeseen, vihervasemmisto on ollut ennennäkemättömän raju populismissaan, mikä on isänmaalle haitaksi. Sipilän puolue on silti ollut gallupjohtajana pitkään näihin päiviin saakka. Nyt tilanteen muututtua puolueen konkarit napauttivat heti ja kyseenalaistivat Sipilän tekemän valinnan ministerivalinnassa. Mikä Lintilän valinta elinkeinoministeriksi vietiin äänestykseen ja Sipilän annettiin voittaa niukasti. Tämä ei lupaa hyvää, jos Sipilän ongelmat kasvavat.

Sotella on samanlainen ongelma kuin Olkiluodon maailman suurimmalla ydinvoimatyömaalla, se ei valmistu koskaan. Sote on saatu  taikinoitua niin abtraktiksi ja epäselväksi, että tuskin kukaan tajuaa, mistä puhutaan. Ainakaan minä en ymmärrä, miten yhtäaikasesti palvelut paranisivat synnyttäen säästöjä. Pahoin pelkään, että oikeasti Sote on sekasotku, jolla toteutetaan se, mikä on ikääntyvän kansan maassa väistämätöntä; huononnetaan palveluita ja hyväksytään kustannusten nousu.

Valitettavasti hallitus onnistuu kamppaamaan itsensä omiin jalkoihinsa korostamalla valinnanvapautta sotepalvelujen tuotannossa. Käytännössä valinnanvapaus tarkoittaa pahimillaan verovarojen valumista kansainvälisille firmoille. Aluksi firmat sopivat keskenään etupiirit. Hinnat pudotetaan ensin niin alas, että paikalliset pikkufirmat pullautetaan pöydästä ulos. Sitten aloitetaan voittojen kääriminen. Mennään kiinnostaville markkinoille, huonosti kannattavat syrjäseudut jäävät yhteiskunnalle. Varsinkin kalliit sosiaali- ja terveyspuolen tapaukset jätetään yhteiskunnan hoidettaviksi eli potilaat valikoidaan tavalla tai toisella. Näin kääritään miljardiluokan voitot ja kansalaiset katsovat voimattomina, kun ihmisten hoitoon tarkoitetut verorahat vilahtivat paratiisisaarille.  Tässä kohdassa opposition kysymykset ovat mielestäni täysin asiallisia ja hallituksen vastaukset ontuvia.
---
Itämeren jännitteen lisääntymisestä oli eilen puhetta, kun Venäjä oli tuonut kaksi pientä sotalaivaa alueelle. Aamulla Pekka Visuri ihmetteli Nato-joukkojen sijoittamista Norjaan. Kysymys on muutaman tuhannesta sotilaasta, ei siis isosta asiasta. Periaatteellisesti asia on suurempi. Norjaan ei ole aiemmin sijoitetttu kansainvälisiä joukkoja, edes kylmän sodan aikana. Miksi nyt tehdään näin provokatiivinen toimi?

Olen seurannut tämänpäiväistä keskustelua Norjassa, jossa oli mukana puolustusministeri ja muita poliitikkoja. Olen yllättynyt, miten huolestuneita he ovat Venäjästä. Norjassa on tehty pitkän tähtäimen suunnitelma, johon liittyy miljardien hankinnat hävittäjistä sukellusveneisiin. Olen tiennyt, että ruotsalaiset ovat huolestuneita Venäjästä, mutta norjalaisten huolta on vielä vaikeampi käsittää. Heillä on sentään Nato-kilpi suojanaan. En tiedä, mitä tästä pitäisi suomalaisena ajatella. Pitäisikö olla enemmänkin huolissaan ja huutaa Natoa apuun, vai ajatella juuri päinvastoin. Itse joudumme pitämään itsestämme huolta joka tapauksessa. Olisiko nyt viisainta, kun muut ovat melkein hysteerisen huolestuneita, keskittyä olemaan rauhallisia ja sillä lailla välttää jännityksen lisäämistä.
...
Vointi oli selvästi parempi, kuin edellisinä päivinä. Tulehdusoloa oli vähemmän. Aktiivisuusmittarikin totesi muutokset unen määrässä ja askelissakin. Uskon, että parempaa kohti mennään.