Laivassa

Pramealla sinivalkoisella, Suomessa rakennetulla matkustaja-aluksella livuimme ylväästi kuin joutsenet kuninkaalliseen pääkaupunkiin.

Näin on tapahtunut pitkään, olemme osa läntistä kulttuuripiiriä. Kahteenkymmeneenviiteen vuoteen tämä autolauttakonsepti on muuttunut hämmästyttävän vähän. Laivat ovat samat. Tuntuu, että aikataulutkin ovat jetsulleen samat. Miksipä sitä toimivaa tuotetta muuttaisi?

Minusta ei paljoa iloa matkaseurana ollut, koska vointi meni tosi huonoiksi. Makoilin hytissä koko päivän elämää ihmettelemässä. Selvisi sekin, että tämänkaltainen matkailu ei ole tarkoitettu minua varten tässä elämäntilanteessa.

Havaintona oli, että liikkeellä on paljon suomalaisia lapsiperheitä. Syyslomalla on tietenkin oma osuutensa asiaan. Suomalainen pullukka perusrahvas eloveenaperhe näyttää käyttäytyvän tavattoman fiksusti hikoiluttavissa jonotustilanteissa. Kansainvälistä huippua uskoisin.

On kiva seurata sivusta perheiden sisäistä vuorovaikutusta, sitä miten aikuiset ja lapset ratkovat arjen haasteita. Näyttää käyvän usein niin, että keskustelu on rauhallista, kunnes isällä tulee hiki otsalle. Sen jälkeen siirrytään komentosuhteisiin.

Laivassa oli huono netti ja se häiritsi minua paljon. Netti on muodostunut tavakseni liittyä maailmaan. Se on nopea, halpa ja tehokas. Sen avulla hoidan asiat, seuraan maailmaa, harrastan ja pidän yhteyttä. Kuvittelen viisi vuotta sänkypotilaana olleen elämää ilman nettiä, läppäriä ja kännykkää. Kuin säkki olisi päässä ollut verrattuna siihen, että maailma tulee lähelle näiden laitteiden kautta. Ilman tätä reissua en olisi tuotakaan asiaa tajunnut.