Entinen virkamies

Eräät kannet sulkeutuivat omassa tarinassani tänään, kun minulle järjestettiin eläkeläiskahvit. Virkaura on nyt sitten lopullisesti ohi. Työyhteisö järjesti kahvitilaisuuden, joka oli oikein kaunis puheineen, kukkineen ja lahjoineen. Esimies ja kollegat suhtautuivat aidon lämminhenkisesti, mikä teki syvän vaikutuksen. Mieluummin olisin toki halunnut olla kyseisessä tilanteessa vasta parinkymmenen vuoden päästä, mutta parhaani olen antanut ja paljon myös saanut. Itse asian sulattamisessa olen päässyt jo pikkuisen edennyt. Ehkei se nyt niin kamalaa olekaan olla eläkeläinen.
---
Viime yönä käytiin USA:n presidentinvaalien ainoa debatti varapresidenttiehdokkaiden välillä. Satuin heräämään sopivaan aikaan, joten jäin seuraamaan keskustelua. Hiukan, jos en sentään järkyttynyt, niin ainakin hämmästyin. Eikö Hillaryllä todellakaan ollut uskottavampaa ehdokasta varapresidentikseen? Ainakin minun mielestäni tämä keskustelu meni selvin lukemin Trumpille. Tim Kaine oli ivallisen hyökkäävä toisin kuin Trumpin varaehdokas Mike Pence. Kaikki hänen heittämänsä pommit vaikuttivat ulkoa opituilta. Kovin ajattelukykyiseltä yksilöltä tämä Kaine ei vaikuttanut. Ei epäilystäkään siitä, kumman mieluummin valitsisin ydinaseasalkun haltijaksi. Pence esiintyi maltillisesti, vaikkei hänkään aina tainnut pysyä totuuden viivan oikealla puolella.
---
Hallituksestakin olen huolissani. Se ei ole saanut tehtyä niitä asioita, joitka sen piti hoitaa. Kriisitietoisuudesta ei ole enää tietoakaan. Syynä on liian vahva ammattiyhdistysliike, joka pystyy torppaamaan helposti välttämättömätkin järkevät päätökset. Nyt hallituksen sisälläkin on ilmeinen oppositio, kun kannatuksensa menettänyt Perussuomalaiset ei pysty tekemään mitään ikäviä päätöksiä lopullisen tuhon pelossa. Hallituskautta on vielä kaksi ja puoli vuotta jäljellä. Suomi lainaa ensi vuonna kuusi miljardia. Näyttää aika toivottomalta. Onko Sipilä sulanut nyt noin pahasti? Siirtyykö ikävät päätökset taas eteenpäin, jolloin seinästä aikanaan tulee entistä kamalampi?