Minut houkuteltiin Tuomasmessuun, joka alkoi puolilta päivin. Kokemus oli ristiriitainen. Reilut 40 minuuttia jaksoin olla. Siinä vaiheessa ei päivän tekstejä vielä oltu luettu. Ajankäyttö ei oikein ollut tasapainossa. Luovutin ja lähdin kesken pois. Ei murtunut selkä kestä puupenkillä niin pitkään. Tunnin (!!) oli vielä messu kestänyt tuon jälkeen. Aivan liikaa minulle. Omasta mielestäni sanajumalanpalvelus voisi kestää 45 minuuttia, ehtoollismessut, kuten tämä 60 minuuttia ja konfirmaatiomessut 90 minuuttia. Siinä on kohtuuden rajat pienellä neuvotteluvaralla.
Tämä oli itselleni oppimiskokemus. Tuomasmessu ei ole minulle kovin tuttu. Agricolan seurakunnassa tuli aikoinaan käytyä joitakin kertoja, mutta se oli hiukan erilainen systeemi. Kaipasin numeroita virsitaululle. Nyt jaettiin seurakuntalaisille moniste ja kirja, joista olisi pitänyt saada jotakin tolkkua. Turhautuneen seurakuntalaisen näkökulma tuli tutuksi. Ulkopuolisuuden kokemus ei täytä kirkkoa. Ainakin itse skippaan seuraavan Tuomasmessun hyvällä omallatunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti