Tänään oli vuorossa lääkärikäynti. Yhdeksän kuukauden solumyrkkykuuri tuli päätökseen. Tietokonekuvat on otettu ja tulkittu. Nyt oli vuorossa tulosten tarkastelu.
Hyviä ja huonoja uutisia oli molempia tarjolla.
Hyvää oli silti paljon enemmän. Kasvainmassa on jatkanut pienenemistä. Minulla olevaan erittäin harvinaiseen kasvainsolutyyppiin ovat solumyrkyt tehonneet tutkimusten mukaan vain 0-4% todennäköisyydellä. Kohdallani käytettiin yhdistelmää, joka uunituoreessa tutkimuksessa maailmalla on tuottanut käsittämättömän, jopa 97 % hoitovasteen (joko pysäyttänyt tai pientänyt kasvainta) Yleensä ajatellaan, että sytostaateilla 60 % on paras, mitä voidaan saavuttaa.
Kysymys on siitä, että kahta, kymmeniä vuosia markkinoilla ollutta hyvin erityyppistä lääkettä on keksitty käyttää yhdessä. Ei siis kannata tuomita lapsia, jotka laittavat ketsuppia kaakaon joukkoon. Kenties juuri he keksivät joskus syöpälääkkeen tai jotakin muuta hyödyllistä.
Huonoa oli se, että selästä löytyi toinenkin murtuma. Kun syövän etäpesäkkeet poistuvat, jää tilalle luusta tyhjä alue ja luu jää hauraaksi muuttuen murtumisalttiiksi. Pitkäaikainen kortisonihoito ei paranna asiaa, vaan on heikentänyt luuta pahasti. Toinen murtuma syntyi, kun kumarsin lukemaan vesimittaria, sen kummenpaa ei tarvita selän murtamiseen. Nyt pitäisi tehdä päätös ns. luunvahvistajan käytöstä, joka voisi parhaassa tapauksessa helpottaa tilannetta hyvinkin paljon. Ongelmana ovat mahdolliset sivuvaikutukset suun ja leuan alueella. Joillekin on tullut vakavia kipuoireita suun paranemisessa ja siinä on tämän asian huolestuttava puoli.
Hyvin väsynyt olo on nyt lääkärikäynnin jäljiltä, lataus on ollut kova. Joka kerta joutuu käymään jyrkänteen reunalla. Hoito jatkuu samanlaisella kaavalla seuraavat neljä kuukautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti