Euroviisuissa on ekat karsinnat menossa. Paljon Itä-Euroopan puolelta porukkaa karsimassa. Suomikin siellä mennä suhahti viisuhistorian lyhimmällä ja ehkä omaperäisimmällä kappaleella. Vielä eivät oikein muut kappaleet erottuneet kunnolla. Ehkä Venäjä jäi edukseen mieleen. Belgiassa oli yritystä. Unkarin esitys oli harmonisen kaunis.
Järjestäjämaa ja suurimmat rahoittajat pääsevät suoran finaaliin, mikä on mielestäni vähän kummallista. Etua se ei miestäni tuo näille, vaan päinvastoin. Katsojille jää vähemän aikaa tutustua (ja ihastua) näiden maiden kappaleisiin. Väläyksen perusteella Espanja ja Italia näyttävät aivan mielenkiintoisilta.
Australiakin on kutsuttu mukaan Euroviisuihin, mikä on kiva juttu. Australiassa kilpailu on pitkään ollut tosi suosittu, joten kutsu on ansaittu ja vaihtelu virkistää. Mutta mitä, jos Australia sattuisi voittamaan? Missä järjestetään ensi vuoden kisat?
---
Päivä oli tivoli. Siitä voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Mutta toisaalta ei tarvitse. Knausgaard tekisi senkin. Knausgaard on inhorealistinen oman elämänsä kuvaaja vähän Päätalon tapaan. Hän on kirjoittanut kuusiosaisen omaelämänkerrallisen "Taisteluni"-sarjan.
---
Vointi oli liian lyhyestä yöunesta huolimatta aika hyvä. Tähän asti yöllä valvominen on ollut aivan hauskaa, koska vointi on ollut hyvä ja tekemistä on keksinyt. Nyt valvominen tuntui hankalammalta ja vähemmän vapaaehtoiselta. Tulevana yönä uni varmasti maistuu...
----
Tulokset tulla rapsahtivat. Korva ei täysin pettänyt, sillä Belgia, Venäjä ja Unkari menivät kaikki läpi. Suomi ei mennyt finaaliin, mikä tuskin oli suuri vääryys. Olihan kuitenkin kysymys laulukilpailusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti