Se oli sitten karkauspäivä. Onkin jotenkin pöhköä, että ennen vuotta 2000 Suomessakin karkauspäivä oli 24.2. Mitä väliä, mihin kohtaan ylimääräinen päivä sijoitetaan. Nimipäivät, muuta en tiedä.
Mustat pilvet ilmaantuivat taivaanrantaan. Kuolevaisuuttaan ei olekaan tarvinnut katsoa silmiin viime aikoina kovin usein. Huomenna tietää ehkä lisää. Päivä oli perin passiivinen ja unelias jälleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti