Pitkäperjantai tuo mieleen väkivaltaisen kuvan syyttömän kärsimyksestä. Roomalaisten käyttämä teloitusmuoto, ristiinnaulitseminen, oli erityisen raaka ja suurta kärsimystä aiheuttava. Tuomittu väsyi ja lopulta tukehtui ristille. Näin kävi myös Jeesukselle, jolle oma kansa oli petollisesti junaillut teloitustuomion.
Saattaa olla, että tuo kuva ei entiseen malliin säväytä hirvittävän kärsimyksen kuvauksena. Nykyajan kuvavirta Lähi-idästä ja terrori-iskuista lännessä on niin rajua, turruttavaa ja vieläpä totta, että romanttiset alttaritaulut Jeesuksen kärsimyksestä jäävät kakkoseksi. Siitä Islamic State on parin viime vuoden aikana pitänyt osaltaan kiitettävästi huolta.
Eipä silti. Keskustelukulttuuri on meilläkin muuttunut usein ääripäiden väliseksi huutamiseksi ja usein verbaaliseksi väkivallaksi. Internet on tehnyt maailmasta kaoottisemman nostamalla esiin kovimpien huutajien äänet. Myös maallistuminen on nopeutunut viime vuosina. Sen konkreettisena pienenä ilmentymänä kaupat olivat tänään ensimmäistä kertaa auki pitkänäperjantaina. Perinteisiä raameja puretaan yhteiskunnassa. Niin sanottu moniarvoisuus puolestaan on monesti merkinnyt, jos ei aivan arvojen puuttumistsa, niin ainakin haalistumista.
Terve uskonnollisuus sekä riittävä sivistys luovat pohjan rauhanomaiselle inhimilliselle kasvulle ja luovat pidäkkeitä ihmisen väkivaltaiselle käyttäytymiselle. Kodin merkitys on tässä suuri, mutta voiko koti olla arvokasvattaja, jos perheenjäsenet eivät ruutujen ja muiden kiireiden takaa ehdi edes yhteisille aterioille. Koulu tietenkin pystyy tekemään omaa osaansa, mutta kodeilla on YK:n asiakirjojenkin mukaan ensisijainen kasvatusvastuu. Ikävänä vastaesimerkkinä on syrjäytynyt maahanmuuttajanuori, jolla ei ole oikein kotia, uskontoa eikä isänmaata. Hän voi olla erityisen altis radikalisoitumiselle ja äärimmäisille teoille ties minkä aatteen nimissä.
Jeesuksen oppilasjoukko oli voimattomana ja hävinneenä seuraamassa Good Fridayn tapahtumia. Mestari on teloitettu, kaikki maallinen ja hengellinen menetetty. Ajassamme on paljon toivottomuutta, pelkoa ja surua aivan kuten Pääkallopaikalla kerran. Nykypäivänä media melkein hukuttaa meidät erilaisiin golgatoihin. Tällä viikolla oli hetkiä, jolloin telkkarista ei meinannut löytyä suunnilleen ainoatakaan kanavaa, jossa ei olisi mässäilty Brysselin väkivallan uhreilla.
Mutta tämä juuri on tämän päivän, pitkän perjantain koko kuva kaikessa kaunistelemattomuudessaan. Kaikki on niin päin seiniä. Jumala on hylännyt omansakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti