Onneksi en ole pääministeri. Jos olisin, niin nyt pistäisi rajusti vihaksi. 10 kuukautta on käytetty aikaa neuvotteluihin niin sanotun yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiseksi. Lopulta jotkut liitot vain yksinkertaisesti toteavat, että heille neuvottelutulos "ei käy" vaarantaen koko sopimuksen. Jos olisin pääministeri, niin viimeistään nyt sanoisin, että kaivetaan ne pakkolait esiin kovimman mukaan ja mennään sitten niiden mukaan, jos ei neuvotteluratkaisut onnistu. Itsekkyydellä ei ole mitään rajaa, sanoisi joku. Näinhän se ei ole. Kaikkien kannalta itsekkäintä olisi ollut tehdä sopimus. Siten olisi parhaiten taattu työpaikat ja elintaso. En moiti keskusjärjestöjä. Lylyn ja kumppaneiden johdolla tehtiin hyvää työtä eri näkemysten yhteenhiomiseksi. Moitin niitä, jotka eivät katso kokonaisetua, kuinka katastorfaalisessa tilanteessa valtion talous on. Nyt juuri tätä kirjoitettaessa Kymmenen Uutiset kertovat, että SAK:n alainen PAM ehkä sittenkin voisi olla mukana sopimuksessa. PAMilla on 230000 jäsentä, joten se on SAK:n suurin liitto ja sitämyöten suurin ääni. Lauri Lyly on ollut päivän aikana puhumasa PAMille ja toivoa on siis vielä sittenkin olemassa. Hyvä niin.
Huomenna pitäisi harrastaa 400 kilometriä autoilua. Tänä aamuna vointi oli erittäin vaikea. Koko päivä on tähdätty siihen, että huomenna olisi lähtökunnossa. Näin illalla tuntuma on sellainen, että tässäkin asiassa toivoa on vielä sittenkin olemassa. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti