Harvinaisen paljon voimauttavaa sosiaalista toimintaa tänään. Vierailuja, rikkaita keskusteluja, ulkoilua ja lintujen kiikarointia. Lisäksi olen saanut kovasti terveisiä. Kerrassaan kiva päivä!
Ajatuksissa olen taas ollut Euroopan talouden parissa. Inspiraation lähteenä oli eilinen "Made in Germany"-dokumentti, jossa sosiologien ja teollisuuden esimerkkien avulla porauduttiin Saksan menestystarinaan. Miksi Saksasta on tullut Euroopan talouden ankkuri?
Portugalista piirretyssä kuvassa tuli esiin pelkkää uhrina olemista, toivottomuutta, kurjuutta ja syyttelyä. Saksasta puolestaan syntyi kuva itsevarmana ja tulevaisuuteen neuvokkaasti suhtautuvana maana.
Mikä siis tekee Saksasta niin vahvan toimijan ja menestyjän verrattuna vaikkapa Portugaliin?
Liikkeelle lähdettin teologiasta. Keskiajan katolisille ensimmäisenä kiinnostuksen kohteena oli ollut, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Taivaaseen pääsee hyvillä teoilla ja Jumalan tahdon noudattamisella.
Kapinamunkki Luther vastusti ajatusta omista teoista pelastukseen johtavana tienä. Pelastus tapahtuu yksin Jumalan armosta. Varsinkin kalvinismin puolella pidettin tärkeänä, että ihminen kelpaa Jumalalle joka hetki. Haluttiin synnyttää hyvien tekojen jatkuva ylijäämä. Näin kalvinismi kehitti elämästä eräänlaisen liikeyrityksen, jossa korostuivat ahkeruus, luotettavuus ja tarkkuus. Ammatti on kutsumus ja vetelehtiminen syntiä.
Vähitellen työstä tuli taivaaseenpääsyä tärkeämpää. Syntyi protestanttinen työn etiikka, johon liittyi taloudellinen rationalismi. Työssä menestymisestä tuli kaikki kaikessa. Katolisissa maissa näille asioille ei tullut samanlaista merkitystä.
Toinen Saksan menestyksen tausta on ammattiperinteen korostaminen. Oma työ halutaan tehdä laatutietoisesti sydämen asiana. Voiton perään ei kysellä. Työsuhteet ovat pitkiä ja työntekijät ylpeitä osaamisestaan. Mieleeni tulee tuttu kirvesmies Jussi, joka ottaa aina tavoitteekseen sen että remontin jälkeen hän voi omasta työstään ylpeänä sulkea oven takanaan. Tällaista ammatillista asennetta ihailen ja kunnioitan suunnattomasti.
Pienet yritykset ovat paikallisesti sitoutuneita. Syntyy paljon aloitteita paikallisella tasolla. Esimerkkinä täysin yksityisellä rahoituksella syntyneet lukuiset tuulivoimapuistot, jotka ovat ehtineet jauhaa valtion kassaan jo valtavat verotulot. Pienet yritykset ovat sopeutuneet hyvin globalisaatioon. On syntynyt uusia kasvutekijöitä, joita Suomeenkin kaivataan. Varsinkin luontotietoisuus on ajanut innovaatioihin. 2011 Saksa päätti luopua ydinvoimasta täysin, mikä tuottaa valtavat uudet energiamarkkinat.
Lisäksi saksalaiseen mytologiaan liittyy ajatus sammumattomasta voitontahdosta. Aikanaan roomalaiset oli voitettu ja Napoleon lyöty takaisin. Näkyypä se jalkapallokentilläkin. MM-kisoissa, vaikka Saksalla olisi kuinka rampa ja huono joukkue, niin yleensä se on järjestelmällisesti mukana kärkitaisteluissa.
Mutta on tässä menestystarinassa kysymyksensäkin. Jo 1950-luvulla Thomas Mann varoitti saksalaisesta Euroopasta. Eurooppalainen Saksa olisi varmasti kaikille mukavampi vaihtoehto. Tosiasiassa Saksa pitää Eurooppaa pitkälti tällä hetkellä kasassa. EU on tärkeä Saksalle, koska sinne suuntautuu 40% viennistä, joten oma lehmä tietenkin on ojassa. Mutta miten kauan kehitys voi jatkua näin? Saksassakin alkaa olla kitinää etelän valtioiden tukemisesta. EKP:ssa Frankfurtissa pidetään etelän talouksien rakennemuutosta aivan liian hitaana. Tätä menoa voisi kuvitella, että vastakkainasettelu tulee aikaa myöden vain kasvamaan. "Kuningatar" Merkel muuttunee entistä itsevarmemmaksi ja monien mielestä ärsyttäväksi. Onko vaarana ylimielinen ja omavaltainen saksalainen Eurooppa? Silti mielestäni suurempi ongelma on eteläisen Euroopan eritahtisuus, miten etelä saataisiin talkoisiin tosissaan mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti