Viikon liikuntasaavutuksena neljäntoista minuutin kävely. Tästä lähdetään parantamaan, jos ei tule takapakkeja. Muuten olo aika edellisten päivien kaltainen.
En ole koskaan oikein tajunnut, mitä tarkoittaa kun sanotaan että miehen palkkaeuro on naisen 80 senttiä. Ei ole oikein selvinnyt mitä faktoja luvun takana on.
Törmäsin samaan aihepiiriin Norjan mediassa. Maa on tasa-arvokysymysissä johtavia maita ja siellä selitettiin tarkemmin, mistä heidän lukunsa tulevat. Voi auttaa ymmärtämään Suomenkin tilannetta.
Norjassa samasta työstä samalla koulutuksella ja kokemuksella oleville henkilöille pitää lain mukaan maksaa samaa palkkaa. Täyspäiväistä työtä tekevien naisten palkka on silti vain 88,3 % miesten palkasta.
Alakohtaisesti tarkasteltuna rakennusalalla naiset tienaavat jopa miehiä paremmin, koska harvat naiset (6%) sijoittuvat johtotehtäviin. Miehet ovat suorittavalla portaalla esimerkiksi kirvesmiehinä tai betoniautonkuljettajina. Toisena ääripäänä on liike-elämä, jossa naisten palkka on 70% miesten palkoista. Pomot ovat sielläkin enimmäkseen miehiä.
Opetusalalla tilanne on tasaisin. Naisten palkka on 97,6 % miesten palkasta. Terveydenhuollon alalla ero on suurempi, naisten palkka on reilut 80% miesten palkasta. Miehiä on enemmän johtotehtävissä ja lääkäreinä, naisia taas sairaanhoitajina ja perushoitajina.
Erot palkkauksessa syntyvät siis koulutuksen ja työtehtävien perusteella. Osa erosta selittyy vielä sillä, että työelämästä poissaoleminen saattaa jättää urakehityksessä naisia jälkeen.
Tasapalkkaisuuden vaatiminen tarkoittaisi oikeastaan sitä, että esim. kirurgilla pitäisi olla sama palkka kuin sairaanhoitajalla tai firman johtajalla sama palkka kuin johtajan sihteerillä. Eihän se niin voi olla.
Näin ollen oikeudenmukaisuuden näkövinkkelistä en ainakaan tästä Norjan tilanteesta löydä mitään isompaa eettistä ongelmaa. Peruslähtökohtana on se, että ihmisillä täytyy jatkossakin olla vapaus kouluttautua erilaisiin ammatteihin ja työskennellä eri aloilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti