Litti

Eilen tuli dokumenttielokuva Jari Litmasesta. Kysymyksessä on poikkeuksellinen lahjakkuus, joka äärimmäisellä intohimolla rakensi uraansa ja pääsi nauttimaan erityisestä menestyksestä. Dokumentissa päästään aika hyvin Litmasen iholle. Teot puhuvat puolestaan ja näkökulmaa syventävät Jarin pelikaverit ja valmentajat. Jos lajilla on 270 miljoonaa harrastajaa, todella merkittävien pelaajien joukkoon ei ole helppo nousta. Suomessa vaikea hahmottaa näitä asioita oikeassa mittakaavassa.

Taustat pitää olla kunnossa, pitää onnistua etenemään sopiviin seuroihin. Litmanen malttoi pelata tarpeeksi kauan Suomessa. Ajax oli sopivin mahdollinen joukkue hänen kyvyilleen. Ja Ajaxissa oli remmiin oli juuri astumassa kultainen sukupolvi, jota Litmanen pelillisesti pääsi johtamaan. Sitten ei ollut kuin antaa palaa vaan.

Litmanen olisi varmasti ollut vielä pitempään maailman johtavien pelaajien joukossa, jos paikat olisivat kestäneet paremmin. Loukkaantumisherkkänä pelaajana hän joutui kovissa seuroissa taistelemaan itsensä ensin kuntoon ja sitten avauskokoonpanoon loukkaantuakseen uudelleen. Käytännössä syntyi yhtälö, joka ei toiminut kovin hyvin.

Niinpä loppu-uralla hänen taitonsa tuli parhaiten esiin maaotteluissa, joihin aina pääsi pelaamaan. Yhteensä ulkomaanurallaan hän pelasi 249 ottelua ja maaotteluita tuli 136. Seuraotteluiden ja maaotteluiden suhde on erittäin erikoinen ja kertoo siitä, miten kova Litmanen olisikaan ollut vähän kestävämpänä. Vertailun vuoksi nykyajan Litmasella, Xavilla lukemat ovat 436 ja 119. Ja Xavi on pelannut aika monta lopputurnausmatsia, joihin Litmanen ei koskaan päässyt näyttämään osaamistaan.

Olo alkaa huolestuttaa enemmän tai vähemmän. Hehkulamppu palaa himmeämmin ja voimat vähissä. En tiedä mihin suuntaan ollaan menossa.

Päivän ehdoton kohokohta oli käydä kävellen kauppa-autolla ostamassa ruokaa. Kyllä maistuivat perunamuusi ja lihapullat reippailun jälkeen hyviltä.

Ja kiitos tsemppiviesteistä, mukavaa että kuljette rinnalla!

PS Vaasa oli vastaus eiliseen kysymykseen.