Kenen ajatuksia nämä ovat?

Olipa iltayö hankala voinniltaan, piti vähän valvoakin ennen kunnon unta.

Tällä kerralla siteeraan erään merkkihenkilön tärkeitä ajatuksia. Hän on ollut suosikkiajattelijoideni joukossa, mutta unohtunut. Nyt tuli nurkan takaa vastaan ja tykästyin taas. Hänellä on merkkipäivä lähiaikoina. 

Hän on autenttisen elämän apostoli.  XXX tuotanto keskittyy siihen, mitä on olla ihminen ja miten ihminen kehittyy siksi kuka hän on. Se on pitkä, raskas ja jatkuva prosessi. Koko elämä on yritystä selvittää, kuka minä olen. Itsensä valitseminen on vastuun ottamista siitä, kuka on. Ihmisestä ei tule uutta ihmistä vaan oma itsensä. 

Ihmisellä on ydin, joka muodostuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Ihmisen pitää huomioida oma paitsi oma itsensä, mutta myös se tarina, jota hän kantaa mukanaan. Ihminen kehittyy omaksi itsekseen vasta kun elämä loppuu. 

XXX puhuu esteettinen ja eettisen suhteesta. Esteettinen elämä perustuu nautintoon ja pintaan, eettinen käsittelee vastuuta.  Ulkopuoli kiinnostaa meitä usein enemmän kuin sisäpuoli.

Mene naimisiin niin kadut, älä mene naimsiin, kadut myös! Rakkaus on kärsimystä. Rakkaus on jotakin jota Jumala asettaa ihmisiin eri muodoissaan: vanhempien rakkaus, eroottinen rakkaus, Jumalan rakkaus, läimmäisen rakkaus.

Ahdistus on osa rakkautta, perusedellytys, joka ei ole kärsimystä. Ahdistus asuu merkkinä ja tunteena siitä, että tiedämme ihmisellä olevan tehtävän. Ahdistuksen kautta tiedämme, että meidän on valittava itsemme.  Ahdistus on myönteistä

Ihmiset ovat unohtaneet sydämellisyyden. Sydämellisyys on kärsimystä. Ei vain sisällä tapahtuvaa, vaan jotain johon ihminen panee koko persoonanansa.  Kukaan ei rakasta oikesti sillä unohdimme kärsimyksen. Omistaudumme järjelle ja laskelmoinnille. Luonnontiede on voittanut sielutieteen. Sydämellisyys välittömyyttä, joka seuraa ensivaihetta. Sydämellisyys on sitä kun hellittää otteensa. Sitä, että  rakastaa eikä vain selitä rakkautta. Että vain uskoo sen sijaan, että selittä Jumalaa. 

Kuka keksii kenen filosofisia ajatuksia nämä ovat? Jos tunnistat, niin kommenttilaatikkoon vastausta.

Eli kuka on XXX?

Vankilaanko?

Päivä alkoi normaalilla tasolla, kirjoitella jaksoi aivan hyvin. Mutta päivällä piti vähän notkahtaakin. Toivottavasti iltaa koti paranee vielä vähän. Henkisesti tänään ollut hiukan rankkoja hetkiä.

Ehdollisten vankausrangaistusten asemasta on puhuttu viime aikoina. Terttu Utriainen, rikosoikeuden professori Lapin yliopistosta oli aamulla tv:ssä taustoittamassa asiaa. Hän pitää suomalaista rangaistuskäytäntöä erittäin lievänä.

Vankeustuomioista 10% on ehdottomia ja loput ehdollisia. Usein ehdolliseen tuomitut eivät edes tiedosta saaneensa tuomiota. Ehdollisista tuomioista 2-3% pannaan täytäntöön, Käytännössä rangaistus on  lievempi kuin sakko, joten ehdollinen vankeus on menettänyt rangaistusarvonsa. Haluttaisiin, että tuomio jollakin tavalla on konkreettinen. Siksi on ehdotettu, että kaikkiin ehdollisiin tuomioihin liitettäisiin osa vankeudesta ehdottomana esimerkiksi siten, että kahden vuoden ehdollisesta tuomiosta seuraisi kolmen kuukauden jakso vankilassa. Käytännössä tämä tarkoittaisi monessa tapauksessa neljänkymmenenviiden päivän istuntoa.

Utriainen ei tunnu olevan asiasta kovin innoissaan. Byrokratia lisääntyisi ja syntyisi harhakuvia. Käytännössä kahden vuoden ehdollinen tuomio vastaisi puolen vuoden ehdotonta tuomiota. Kumpi kuulostaa pahemmalta? Rivien välistä on luettavissa, että Utriainen haluaa nykyisen asteikon tiukentamista, jolla saataisiin aikaan sama efekti ilman byrokratian lisäämistä. Vain harvoista rikokseista (väkivalta-, huume-) ollaan lähellä maksimituomioita tällä hetkellä. Ilmeisesti ehdotonta voisi käyttää useammin ainakin talous- ja omaisuusrikoksissa, joissa tuomiot ovat Utriaisen puheista ymmärtämäni perusteella aika minimaalisia.

Mielenkiintoista oli kuulla asiantuntijan kommentteja. Keskustelua taas tarvitaan. Jokainen varmaan ymmärtää, että nykyinen tilanne on nurinkurinen, mutta mitä tilalle?

PS. Hauskaa tuo formulan pitäminen esillä. Tänään kerrottiin MTV3:lla että seuraavat kilpailut järjestetään kahden viikon kuluttua ja haastateltiin asiantuntijaa tulevan kilpailun asioista. Tulipa mieleeni, että olipa melkoinen asia uutisarvoltaan.

Kiekkohuolia

Päivä alkoi hyvin ja mennyt mukavasti. Päässä on ollut sähinää mukavasti ja pikkuisen askeliakin tullut otettua.

Kuinkahan käy Suomen kiekon kotikisoissa? Äkkiä näyttäisi, että ketään ei kiinnosta. Pois jäävä valmentaja on ollut talven äyskäröimässä dollareita Venäjältä. NHL- ja KHL-miehiä ei tunnut kauheasti kiinnostavan kieltäytymisistä päätellen. Ja enpä tiedä kiinnostaako yleisöäkään toiset perättäiset kotikisat, vaikka hintoja porrastettu.

Neljä viimeistä harjoituspeliä hävitty aika vaisulla pelillä. Näyttäisi tulevan heikoimmat kisat aikoihin, Veikkaisin, että asiaa ei ole neljän joukkoon, putoamistaistelua saa välttää tosissaan. Tai sitten tapahtuu joku ihme syttyminen ja tulee uusia johtajia näyttämään suuntaa. Nyt on tähtitaivaalla tilaa.

Hyvää oli se, että ruotsalaisten miehittämät NHL-joukkueet ovat menossa jatkoon, joten heilläkään ei ole aivan parhaat voimat käytössä, mutta muuten heillä ilme näyttää olevan kohdillaan. Ruotsi on vielä kova, kun taistellaan finaalipaikasta.

Sanavapautta

Matalalta piti tänään lähteä liikkeelle, mutta kuitenkin energiaa sieltä jostain löytyi. Hieronnalla ja hyvällä seuralla sekä ruualla lienee oma apunsa ollut.

Vihapuheesta ollut kovasti puhetta viime päivinä. Järkyttävää, miten sananvapaus sekoittuu lupaan solvata ja esittää uhkauksia. Eilen a-streamissa suomenruotsalainen naistoimittaja luetteli niitä viestejä, mitä hän oli saanut kirjoitettuaan maahanmuuttajista. Karmeaa kuultavaa.

Ruotsin uutisia olen viime aikana seurannut tarkasti ja siellä nämä tasa-arvokysymykset ovat erittäin tärkeitä, jopa huvittavuuteen saakka. Kenellekään ei haluta pahaa. Pari päivää sitten siellä keskusteltiin siitä, että onko sopivaa että poliisit ajavat nuorisorikollisia takaa, koska rikollisille voi tapahtua jotakin kamalaa. Kaksi nuorta varasta oli kuollut takaa-ajon seurauksena.

Ruotsissa eriarvoistavaa toimintaa ja puhetta siedetään hyvin vähän. Eräs poliitikko joutui eroamaan tehtävästään hiljattain, koska ei oltu varmoja siitä, että kannattaako hän vapaan demokratian periaatteita esittäessän juutalaisvastaisia kannanottoja. Siinä eivät selitykset paljoa auttaneet. Tämä on tärkeä pelisääntö, demokratiaa pitää kunnioittaa.

Mutta kyllä Ruotsissakin on tekemistä. Eilen pari jalkapallopomoa erosivat tehtävistään uhkausten seurauksena ja keskustelu varmasti lisääntyy sielläkin, ainakin urheilun alueella.

Kysymys on pohjimmiltaan pelisäännöistä ja vastavuoroisuudesta. Jotta voi itse odottaa saavansa vapauksia, on sallittava samat vapaudet muille. Muuten puhutaan kaksinaismoraalista.

Ja mitä vaarallista siinä on, että ihmiset ovat eri  mieltä asioista?  Miten vaarallista on se, että ihmiset kertovat oman mielipiteensä asiallisesti toista haukkumatta, uhkaamatta tai leimaamatta? Tuskin kukaan menee rikki siitä, että kuulee eriävän mielipiteen?

Tässä kulkee joku tärkeä sivistyksen raja. Toisen mielipide ei ole uhka, vaan usein jopa mahdollisuus. Erilaiset ihmiset ja mielipiteet antavat mahdollisuuden peilata omia ajatuksiaan. Voihan käydä niin, että lopulta katsoo parhaakseen jopa tarkistaa omaa mielipidettään.  Haluan uskoa, että meillä jokaisella on jotain opittaa kaikilta kohtaamiltamme ihmisiltä.

PS On ollut mukava huomata, että pelkästään itselleen ei ole tarvinnut kirjoittaa täällä blogia. Kuukauden aikana käyntejä on ollut yli 4000 ilman mitään yleistä jakoa facebookin ja tuttavapiirin ulkopuolella. Yhteydenotot sujuvat parhaiten facebookin kautta ja rohkeasti saa ottaa yhteyttä. Vastailen sitten kun on sopiva hetki.

Zlatan

Vähän vaisumpi olo vaihteeksi, mutta nousujohtoinen profiili päivällä. Joku selkäkramppikin iski vielä, mutta lähti pois pienellä manipulaatiolla.

Sain valmiiksi kirjan "Minä Zlatan Ibrahimovic", jota kollegani suositteli ja toipa vielä ovesta sisään, että luepa tuosta. Olen lukenut aika paljon jalkapalloilijoiden elämäkertoja, tosin en Beckhamin.

Zlatanin kirja vie pelaajan pään sisälle aivan huikealla tavallaan. Kirjasta tekee mielenkiintoisen sen, että Zlatan on vahva persoona ja sen että hän ei ole diplomaattinen ulospäin, vaan kertoo asiat kaikessa raadollisuudessaan. Mukava katsoa Youtubesta maaleja, joista hän kirjassaan kertoo.

Huipputasolla jalkapallo on eräänlaista sotaa, jossa jokainen pykii ylemmälle oksalle. Zlatanilla on käsittämättömän paljon konflikteja median, pelaajien, seurapomojen, valmentajien, managerien ja fanien kanssa. Näistä hän kertoo hyvin avoimesti.

Hän kertoo myös siitä, ketkä häntä ovat parhaiten kehittäneet. Videoista näkyy selvästi juventuskauden parantaneen häntä maalintekijänä. Juvessa hänen käskettiin apuvalmentajan johdolla tehdä treenien jälkeen jopa 100 maalintekoharjoitusta eri suunnista. Samoin fysiikkaa vahvistettiin uudelle levelille.

Aiemmin olen ihmetellyt Zlatanin poikkeuksellista kykyä saada joukkue voittamaan. Interille Zlatan toi kolme mestaruutta seitsemäntoista vuoden odotuksen jälkeen. AC Milanille hän toi mestaruuden seitsemän vuoden jälkeen. Tänä vuonna hän on tuomassa mestaruutta PSG:lle yhdeksäntoista vuoden jälkeen. Kirja valaisee hyvin, sitä miksi hän nostaa omalla panoksellaan joukkueen tasoa 20%.

Paitsi, että hän on itse hyvä pelaaja itse, hän vaatii muilta yhtä paljon. Hän sättii jatkuvasti oman joukkueen pelaajia, jotka löysäilevät kentällä. Valmentajiin hän ei suhtaudu liian vakavasti, hän pitää oman juttunsa ja luottaa siihen.  Häntä ei voi laittaa muottiin, vaikka Barcelonassa yritettiin. Hänen itsevarmuutensa tarttuu muihin, saa koko joukkueen pelottomaksi.

Ehkä Zlatanin tarinan suurin opetus on se, että ihmisiä ei pidä yrittää laittaa samaan muottiin ei jalkapallossa, koulussa eikä muussakaan. Olennaisempaa on pystyä käsittelemään erilaisia persoonia ja tulemaan toimeen heidän kanssaan.

Rosengård

Samanlainen hyvä päivä tänään kuin eilen. Henkistä energiaa ollut tänään paljon.

Kasvatuksesta ollut kovasti ollut puhetta viime päivinä. Juha Siltala esitti omia näkemyksiään Ilkassa. Hän ei ollut menettänyt toivoaan. Vaikka pahoinvointi on lisääntynyt, myös hyvinvointia on enemmän kuin koskaan.

Eräänlainen ääripää  tullut vastaan kahdessa yhteydessä eli Rosengård Malmössä Ruotsissa. Zlatan kirjassaan kuvaa maahanmuuttajavaltaisen alueen rajua katupoikameininkiä. Paljon pikkurikollisuutta, puhetapa on lapsilla ja vanhemmilla erilainen kuin pyhäkouluruotsissa, hyvin temperamenttista kauniisti sanottuna.

Eilen kerrottiin viranomaisten radikaalista toimista alueella. Kerrottiin, että Rosengårdin yläaste lopetetaan. Lapset hajotetaan muihin Malmön kouluihin. Perusteena on ennen kaikkea kielen oppiminen ja integroituminen yhteiskuntaan. Lisäksi oppimistulokset ovat olleet koko lailla luokattomia. Rosengårdin oppilaista kolmanneksella on äidinkielenään arabia ja varmasti siellä muitakin vieraita kieliä paljon. Tuskinpa ruotsia paljoa puhutaan välitunneilla. Mielenkiintoista on nähdä mitä tapahtuu.

Eilen Dortmund voitti Real Madridin 4-1. Saksalaiset ovat aivan käsittämättömässä kunnossa. Mestarien liigan välierät Saksa - Espanja 8-1. Onko jalkapallomahti vaihtumassa Euroopassa? Vai voiko johtua ottelurytmistä. Saksassa pidetään joulutauko ja ottelukierroksia on neljä vähemmän kuin Espanjassa. Muistelen Espanjalaisjoukkueiden pudonneen samassa kohdassa viime vuonna ja näyttäneen yhtä väsyneiltä kuin nytkin.

NHL:ssa toivon loppumetreillä menestystä Detroitille, jotta yltäisivät pudotuspeleihin. Siellä on niin paljon loistavia ruotsalaispelaajia, että he voisivat katsoa MM-kisat vaikka telkkarista.

Ok päivä!

Hyvä vointi tänään. Jaksanut kirjoittaa ja olla ihan hyvin. Sisu-pastilli tosin irrotti paikan hampaasta.

Penkkiurheilijan tuska jatkui Tapparan hävitessä. Mutta onnea patapaidoille hienosta suorituksesta! Heillä on maailmanluokan maalivahti, joka voi nousta tosi korkealle vielä. Rauhallinen ja älykkään oloinen kaveri tuo Antti Raanta.

Toivottavasti Dortmund sentään hoitaisi Real Madridin. Voi olla kyllä paljon pyydetty...

Yle on laittanut ohjelmat suorana nettiin, niin että niitä voi katsella myös kännykällä. Hieno homma...mutta. Android ja Omena näyttää toimivan, muttei Nokian Windows. En ymmärrä miksi. Miksi kotimaista sorsitaan?

Iloinen yllätys!

No tänään tulikin sitten oikein kiva yllätys voinnin suhteen. Nukuin yli 9 tuntia ja kuumeet ja kivut olivat menneet tiehensä. Kauppa-autolle pääsi että heilahti, ja olo on pirteä.  Kauppa-auto kuulostaa monille varmaan aika eksoottiselta takametsien kummajaiselta, mutta meidän tapauksessa naapurustossa on palvelutalojen keskittymä, jonka pihassa auto käy viikottain. Kuski muuten sanoi, että parhaimmillaan hänellä on 60 pysähdystä päivässä.

Saa nyt sitten nähdä, että alkaako illalla uusi kuumehyökkäys. Lähipiirissä kahdella ollut samanlaisia oireita, joten jonkinlaisesta kulkutaudista taitaa olla kysymys.

Illalla suuri ottelu München-Barcelona. Barcelonafanina pelkään kyllä, että  Bayern on pelottavan vahvassa vedossa.

22.46 Harvoin voi oikeassa oleminen harmittaa niin paljon. Sanoin pojille, että ottelu voi päättyä 4-0. Ja niin se sitten päättyikin. Surkea peli Barcalta. Valmentaja ei reagoinut muutoksin aneemisen joukkueensa peliin eikä kokoonpanoon. Loukkaantunutta Messiä pidettiin kentällä vaikka ehjiä huippumiehiä olisi ollut kentällä. Voi surkeus.

Kuumeilu alkanut

Eilen iltayöstä alkoi päänsärky ja yhtään Buranaa ei ollut jäljellä. Kuume nousi lukemaan 37.5c. Yö tuli kuitenkin nukuttua kahdessa pätkässä hyvälaatuista unta. Nukkumista helpottavat huomionpoistokeinot: valot päälle ja telkkari höpöptämään jotain, mieluummin vieraalla kielellä. Silloin tulee kuunneltua muuta kuin omaa oloa. Äitini ystävällisesti kiikutti kotiapteekistaan aamulla Buranaa ja olo parani selvästi. Sain myös korvakynttilähoidon, joka teki hyvää. Korvakynttilälla imetään korvasta kuonaa lempeällä tavalla. Ja kyllä sieltä tavaraa tulikin enemmän kuin koskaan. Aamupäivällä nukuin vielä viiden tunnin päiväunet ja päänsärky lähti.

Nyt iltaa kohti tilanne on uudestaan tiivistymässä. Kuumetta on nyt 38.7c ja olo on rankka.  Makoilen sangon vieressä, koska mahassa on huomion herättävää kiertoa...Saas nähdä mihin suuntaan etenee.


klo 21.3o kuume 39,8

klo 23.10 kuume 37,7. Olo parempi!

Päänsärkyä

Eilinen päivä oli hyvä, paras kuukauteen. Tuli oltua ulkona ilman aurinkolaseja. Seurauksena se, että tänään saanut kokea aika kovaa päänsärkyä. Silmät kun ovat valoherkät. Iltaa kohti mennyt kuitenkin ohi, jotenka nyt alkaa helpata. Olo nyt oikeastan aika hyvä, kun sai vähän nukahdettua päivällä.

Tuli katsottua Nykäsen Mattia Jimiltä. Oli kokenut burn outin ja lähti terapiatapaamiseen Kurikkaan treffaamaan Juha Mietoa. Ajattelisi, että hömppää jota koskaan ei katselisi. Mutta jäin kiinni ruudun ääreen. Matin sielu on niin avoimena, että se koskettaa katsojaa. Tuska tulee konkreettiseksi ja herättää myötäelämisen halun. Katsoja alkaa toivoa Matille hyvää. Ja hän selittää asiat aina parhain päin. Myöntää kiltisti töpänneensä ja kännissä antaneensa typeriä lausuntoja toimittajille, joista joutuu sitten kärsimään. Matti vaikuttaa hyvin fiksulta, sympaattiselta ja verbaaliselta. Kotona on huomiota herättävän siistiä. Mutta yksi piirre hänessä jää mietityttämään, osaako hän ollenkaan olla eri mieltä? Hän on aina ponnekkaasti samaa mieltä keskustelijan kanssa. Onko tämä Matin traagisen puolen ydin?

Hyvä aamu

9.47
Tänään aamupäivitys hyvän sään aikana. Hyvän yöunen jälkeen olo tosi hyvä ja virkeä normaaliin verrattuna. Nautiskelen nyt tästä.

Ennätystulva laskenut yön aikana 10 cm, toivottavasti suunta pysyy samana.

Bostonin sota on sitten päättynyt - tekijät saatu kiinni. Olen kyllä vilpittömästi vaikuttunut amerikklaisten poliisien ammattitaidosta. Toivottavasti saa seuraavat reppumiehet harkitsemaan tarkassti, millaisiä eväitä pakkaavat mukaansa. Ja toivottavasti seuraava Bostonin maraton järjestetään ensi vuonna normaalisti.

Tulvii

Olo ollut piirun verran eilistä parempi.

Tulvavedet ovat korkeammalla kuin koskaan olen nähnyt. Keskustan tuntumassa taloja joutunut veden valtaan.  Vahinkoa tullut, ja näyttää aika hurjalta...

http://yle.fi/uutiset/ilmajoen_keskustaa_uhkaa_tulva/6588084


Päivän aivojumppa on ollut historian puolelta. Olen pohtinut valistuksen vaikutusta länsimaisiin yhteiskuntiin. Vastauksesta tuli niin monisäikeinen, että melkein turhauduin. Tavallaan koko elämäntapamme perustuu valistukseen epäsuorasti, mutta se siitä. Locke, Rousseau, Voltaire ja Montesquieu jääkööt toiseen kertaan.

Formuloissa olemme sentään suurvalta. Kimi oli nopein. Tänään ajoi harjoituksissa neljä suomalaisen passin omaavaa henkilöä. Mistään maasta ei ollut edustusta enempää. Suomalaisista pörräilijöistä saa olla ylpeä, sillä laji on tosi seurattu maailmalla.

Matalalla profiililla

Keuhkot pelasivat pikkuisen paremmin tänään, mutta muuten oli aika lailla vaisu päivä henkisesti. Ei paljoa jaksanut edes kirjoitella.

Ihmettelen eilistä mautonta puoluepukarointia.  Heinäluoma taisi lopulta puukottaa eniten itseään selkään hyökkäämällä puoluetoverina olevan ministerin kimppuun julkisesti. Tuskin hän ainakaan itselleen suurta sympatiaa tuolla keräsi, luultavasti tyylikkäämpääkin joukkuepelaamista on nähty. Ja vieläpä ilkesi vitsailla aikovansa presidentiksi.

Ja mietinpä vielä tuota rautarouvaakin. Britannia oli ollut melkoisella rappiolla 60- ja 70-luvuilla. Sitten tulee se, joka uskaltaa uudistaa rakenteita ja tehdä muutoksia. Kukahan nyky-Euroopassa uskaltaisi tehdä muutoksia rakenteissa ja toimintatavoissa, ennen kuin ollaan liian pitkällä velkasuossa? Mistä löytyisivät ne vastuulliset uudistajat, jotka pystyisivät oikeudenmukaisella tavalla saamaan aikaan paremman huomisen.

Pilkut hukassa

Ei hullumpi päivä, aavistuksen reippaampaa menoa ollut tänään. Ulkona ilma on ollut sen verran raaka, että jätin väliin päivän ulkoilut. Muuten kevät on edennyt turhankin vauhdikkaasti, ja merkit suurtulvasta ovat olemassa. Toivottavasti yö olisi kylmä.

Rautarouva pääsi tänään haudan lepoon. Thatcher lienee kaikkien aikojen merkittävimpiä naispoliitikkoja. Hän halusi ja uskalsi vaatia muutosta. On hätkähdyttävää, miten paljon yksi poliitikko voi jakaa ihmisten mielipiteitä. Eräiden arvoiden mukaan hän teki Britanniasta vahvemman: hän mullisti talouden, voitti sodan Atlantilla, demokratisoi ammattiliitot, nujersi inflaation, mullisti verotuksen ja oli eräänä keskeisenä henkilönä vauhdittamassa kommunismin kaatumista. Aika kovia saavutuksia kaikki. Ja yhtaikaa hän on vihatuimpia poliitikkoja. Vieläkin monet jaksavat muistaa hänet pahalla, jopa hautajaispäivänä.

Pari päivää uutisissa on puhuttu lähinnä Bostonin maratonin pommi-iskuista. Tapauksen saama mediahuomio on ollut mielestäni jo aivan kohtuuton. Maailmassa tapahtuu aidosti paljon suurempia asioita.

Lukiolaisen innoittamana kaivoin esiin pilkkusäännöt. Ensimmäisenä ajatuksena oli, että meidän aikana oli kyllä aivan toiset säännöt voimassa. Joku on mennyt muuttamaan niitä. Osaa säännöistä en tunnistanut lainkaan, ja osan muistin ihan väärin.

Kauppa-autolle päästiin!

Kauppa-autolle päästiin nyt sitten, jee! Ja vielä takaisinkin. Siinä mielessä parannusta viime viikkoon. Muuten ollut kyllä vaisu päivä, lamppu on palanut himmeämmällä kuin vähään aikaan.

Ihmisen vähemmän kaunis puoli tuli esiin, kun Bostonin maratonilla räjähti pommeja eilen. Kolme kuollutta ja 137 loukkaantunutta tällä hetkellä. Tämä tulee vaikuttamaan suuriin yleisötapahtumiin pitkän aikaa. Toivottavasti kukaan ei jätä osallistumatta maratonille tämän tragedian takia, koska se olisi signaali siitä, että raukkiksilla oikeasti on vaikutusvaltaa.

Katselin viime sunnuntain Arto Nybergin, jossa haastateltavana oli Pekka Himanen. Nyberg pyrki olemaan suora ja aggressiivinen, vähän kuten Hjallis on omassa ohjelmassaan. Suutarin kyllä ehkä kannattaisi pysyä lestissään, Hjallis kyllä voittaa tämän tyylilajin 10-1, vaikkei mikään toimittaja olekaan. Minä ainakin kiusaannuin Nybergin töksähtelevästä ja aggressiivisesta tyylistä. Minun sympatiani menivät Himaselle, joka ei provosoitunut tunkeilevista kysymyksistä, vaan pyrki rauhallisesti vaikka änkyttäen antamaan vastauksensa. En ymmärrä miksi katsojien pitäisi tietää, paljonko pääministerin pyytämästä raportista jää rahaa Himaselle? Ei Nybergkään kertonut omaa palkkaansa. Jos Katainen on tilannut raportin kilpailuttamatta, niin eikö vastuu menettelystä ole silloin tilaajalla? Toki sopii toivoa, että raportti lopulta on hyvä. Silloin on aika arvoida kokonaisuutta.

Vakaata lentoa

Liike mennyt aavistuksen verran eteepäin tänään. Keuhkot vähän rohisevat, mutta muuten olo ihan ok. Unen laatu ollut aiempaa parempaa. Notkoilua olossa ollut jonkin verran. Huomenna tulee taas kauppaauto, kauppareissu olkoon liikunnallisena tavoitteena.

KRP:llä on ollut kovasti selittelemistä viime päivinä. Lisäksi tuntuu, että koko Suomen johto on ollut rähmällään Venäjän suuntaan kuten suomettumisen aikana pahimmillaan. Tuskin kovista esittävää Putinia asia kovinkaan paljon oikeasti hetkautti. Mutta mikä poliisiin on mennyt? Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun sopivaa tietoa vuotaa julki. Miksi tiedot eivät pysy salassa? Systeemien selkiyttäminen olisi nyt tärkeää, koska poliisiin on totuttu Suomessa luottamaan vahvasti.

Tappara voitti Ässät ekassa finaalissa. Uskomaton ratkaisu peliin, kun 5 sekuntia ennen loppua, kiekko  pomppasi maalivahdin ylitse maalin perukoille. Hyvä Tappara, tuurillakin saa voittaa!

Miesten euro naisten 80 senttiä?

Viikon liikuntasaavutuksena neljäntoista minuutin kävely. Tästä lähdetään parantamaan, jos ei tule takapakkeja. Muuten olo aika edellisten päivien kaltainen.


En ole koskaan oikein tajunnut, mitä tarkoittaa kun sanotaan että miehen palkkaeuro on naisen 80 senttiä. Ei ole oikein selvinnyt mitä faktoja luvun takana on.

Törmäsin samaan aihepiiriin Norjan mediassa. Maa on tasa-arvokysymysissä johtavia maita ja siellä selitettiin tarkemmin, mistä heidän lukunsa tulevat. Voi auttaa ymmärtämään Suomenkin tilannetta.

Norjassa samasta työstä samalla koulutuksella ja kokemuksella oleville henkilöille pitää lain mukaan maksaa samaa palkkaa. Täyspäiväistä työtä tekevien  naisten palkka on silti vain 88,3 % miesten palkasta.

Alakohtaisesti tarkasteltuna rakennusalalla naiset tienaavat jopa miehiä paremmin, koska harvat naiset (6%) sijoittuvat johtotehtäviin. Miehet ovat suorittavalla portaalla esimerkiksi kirvesmiehinä tai betoniautonkuljettajina. Toisena ääripäänä on liike-elämä, jossa naisten palkka on 70% miesten palkoista. Pomot ovat sielläkin enimmäkseen miehiä.

Opetusalalla tilanne on tasaisin. Naisten palkka on 97,6 % miesten palkasta. Terveydenhuollon alalla ero on suurempi, naisten palkka on reilut 80% miesten palkasta. Miehiä on enemmän johtotehtävissä ja lääkäreinä, naisia taas sairaanhoitajina ja perushoitajina.

Erot palkkauksessa syntyvät siis koulutuksen ja työtehtävien perusteella. Osa erosta selittyy vielä sillä, että  työelämästä poissaoleminen saattaa jättää urakehityksessä naisia jälkeen.

Tasapalkkaisuuden vaatiminen tarkoittaisi oikeastaan sitä, että esim. kirurgilla pitäisi olla sama palkka kuin sairaanhoitajalla tai firman johtajalla sama palkka kuin johtajan sihteerillä. Eihän se niin voi olla.

Näin ollen oikeudenmukaisuuden näkövinkkelistä en ainakaan tästä Norjan tilanteesta löydä mitään isompaa eettistä ongelmaa. Peruslähtökohtana on se, että ihmisillä täytyy jatkossakin olla vapaus kouluttautua erilaisiin ammatteihin ja työskennellä eri aloilla.

Liiga yskien käyntiin

Aivot olleet taas hyvässä vireessä. Kotona jo sanottiin, että olen ollut pirteämpi kuin vuosiin. Ei nyt sentään, mutta hyvääkin jaksamista ollut. Mukavia kohtaamisia ollut tänään. Vielä kun saisi tämän kropan liikkeelle.

Veikkausliigan piti alkaa tänä viikonloppuna. Ja toki alkoikin, mutta puolet otteluista on jouduttu perumaan olosuhdesyistä. Kummallisinta on, että Lahden ottelu Rovaniemeä vastaan on jouduttu siirtämään Lahdesta Rovaniemelle.  Lahdessa odotetaan luonnonnurmea, mutta Rovaniemellä pelataan keinonurmella.

Kun ilmasto on tiedossa, niin ihmettelen, miksi  kautta ei aloiteta suosiolla reilusti myöhemmin. Jos kuitenkin halutaan pelata, niin miksi ei voi pelata halleissa tai sitten reilusti vaatia tekonurmia stadioneille. Tuntuu turhalta vuodesta toiseen lyödä päätä samaan seinään.

Muualla kyllä pelataan. Norjan liigassa pelataan jo neljättä kierrosta ja Ruotsissa mennään kolmatta. Ruotsissa suurin yleisö muuten tähän mennessä on 43000 AIK:n ja Syrianskan välillä. Se porukka ei kyllä halliin helpolla mahtuisi.

Ketkä vaikuttavat?

 Hyvä suunta voinnissa sai  myös tänään jatkoa. Kipinää on enemmän ja keuhkot paremmat. Aivot tosi aktiiviset.  Ja ulkona selvästikin kevät tullut, koska lumi näyttää kiertävän taloa paljon kauempaa kuin eilen. Ehkä huomenna pääsisi ulos.

Olen ollut intensiivisesti syventyneenä omaan elämänhistoriaani kirjoittamalla ylös muistoja matkan varrelta. Kirjoittaminen on alkanut muodostua prosessiksi, joka tuottaa ymmärrystä ja jäsennystä omasta elämäntarinasta.

Erikoisesti olen pohtinut niitä ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet persoonaani ja ratkaisuihini eniten, ja mikä heitä yhdistää. Päädyin siihen, että nämä vaikuttajahenkilöt ovat minut NÄHNEET IHMISENÄ ja NÄHNEET MAHDOLLISUUKSIANI silloin varsinkin, kun itse en ole vielä niitä nähnyt. Tähän joukkoon kuuluu yllättävän monta yläasteen opettajaa. On siellä paljon muitakin.

Muistelen Sepppo Hokkasta, jonka teknisen piirrustuksen kerhossa olin yläasteella. Kasilla oli tiedossa kerhokatselmus koko koululle, noin viidelle sadalle oppilaalle ja viidellekymmenelle opettajalle.

Hokkanen tuli päivää aikaisemmin sanomaan, että hänellä olisi esitys valmiina, mutta hän ei valitettavasti pääse paikalle, joten enkö minä voisin pitää tuon esityksen. Otin haasteen nihkealla kauhulla vastaan, mutta samalla sisälläni heräsi yllättäen ajatus:"mksipä ei?" Pidin sitten mikrofoniin koko koululle vartin esityksen teknisestä piirustuksesta ja selvisin suht kunnialla. Tuolla hetkellä tajusin, että eihän esiintyminen olekaan pelottavaa, vaan oikeastaan hauskaa. Koskaan ei sen jälkeen ole tarvinnut pelätä esiintymistä, vaikka tunnustan olevani aika ujo.

Esityksen jälkeen Hokkanen vielä kehtasi tulla kehumaan, että hyvinhän se meni. Hän olikin päässyt "yllättäen" paikalle. Tulkintani tilanteesta oli se, että Hokkanen näki minut, ja uskoi minun selviävän tilanteesta. Heitti sitten uimaan kylmään veteen. Kenties elämänuran kannalta yksi ratkaiseva teko. Muuten harrastaisin varmaan vieläkin teknistä piirustusta.

Eli opettajat, olkaamme kiinnostuneita herkistä ihmisistä kovien maskien takana ja heidän tasaveroisesta  kohtaamisestaan. Sen jälkeen he voivat olla hyvinkin kiinnostuneita siitä, mitä meillä on heille kerrottavanamme.


PS. Olen täällä blogissakin joskus kertonut selviäväni talviurheilusta penkkiurheilijana sillä, että osaan nauttia norjalaisten voitoista. Mutta tänään oli jo liikaa. Norjan lehdissä pääotsikkona "Sensajonell norsk seier over Finland." Siis Suomi hävisi Norjalle jääkiekossa 3-1. Joku kohtuu penkkiurheilijan kärsimyksessä! Kohta ne varmaan voittaa kaikki formulakisatkin.

Askel parempaan

Tänään oli positiivinen päivä. Mentiin askel voinnissa  eteenpäin sekä fyysisellä että henkisellä puolella. Keuhkoista alkanut poistua limaa. Lauantaina tuli vähän höntyiltyä pakkasessa, mistä keuhkot eivät oikein paljon tykänneet. Nyt tilanne toivottavasti vähän helpottaa. Aivot olleet hyvässä vireessä.

Viestejä tullut eri reittejä pitkin. Kiitos niistä kaikista, ne voimauttavat!

Joitakin ihmisiä kuunnellessa jää jostain syystä kuin naulittuna kuuntelemaan, mitä he sanovat. ABBA-legenda Björn Ulvaeus aamutelkkarissa sai pysähtymään. Ei hän sinänsä sanonut sisällöltään mitään kovin erikoista, enemmänkin oli kysymys siitä, miten hän sanottavansa sanoi.

Hänestä huokui harvinaineisen kirkas selkeys siitä kuka hän on, mitä on tehnyt elämässään ja mitä haluaa tehdä. Oli nähtävissä harvinaista persoonan täyteyttä vastakohtana narsismille, joka on  persoonan tyhjyyttä. Kiva katsoa, kun joku on aidosti ylpeä tekemisistään. Haastattelun aihe liittyi Tukholman avattavaan spektaakkelimaiseen ABBA-elämyskeskukseen, mutta se onkin oma tarinansa.

Isänä pääsin olemaan iloinen siitä, kun poika pärjäsi hyvin ysien taloustietokilpailussa. Arvostan kyseistä tapahtumaa erittäin paljon, koska siinä mitataan niitä käytännöllisiä yhteiskunnallisia tietoja ja taitoja, joita oikeasti elämässä tarvitaan. Esim. kuluttajan oikeudet ja velvollisuudet, lainat, pikavipit, sijoittaminen, yrittäminen ja kansantalous ovat asioita, joita kysytään. Ja mitä olen ymmärtänyt, niin opetus on ollut todella hyvin kohdillaan; jämäkkää selkeää ja motivoivaa.  

Amerikan halki

22.15
Tänne sivulle on laitettu tänään linkki sekä minun että Katin fb-sivuilta. Tämä on blogi, jossa olen lokakuusta lähtien kertonut päivittäisiä kuulumisia. Ensin käytiin läpi sytostaattihoidot, jotka kestivät noin 4 kk. Sen jälkeen koko pään sädehoito, jonka päättymisestä on nyt kolme viikkoa. Olo on suhteellisen heikko vielä. Ulkoilu ei oikein ole mahdollista eikä liikkua juurikaan jaksa. Aivot pelaavat kuitenkin aika hyvin ja yritän pitää aivotoimintaa yllä mm. kirjoittelemalla tätä blogia. Mieli on suhteellisen hyvä, stoalaisella asenteella on selvitty tähän asti. Ei kannata surra sitä mitä on menettänyt, vaan iloita siitä hyvästä mitä on jäljellä.

Vesa

21.00

Olo oli tänään parempi, voimattomuus ei niin syvää.

Route 66 on legenda, sellainen unelma jonka läpikäymisestä olen monesti haaveillut. Se on lähes 4000 km pitkä reitti Chicagosta Los Angelesiin, joka etenee kahdeksan osavaltion läpi. Se perustettiin 1926 ja oli tärkeä vaellusreitti länteen luoden vaurautta ympäristölleen. Vähitellen moottoritiet kuitenkin korvasivat reitin ja virallisesti se lakkautettiin 1985. Vieläkin alkuperäisen reitin voi ajaa lähes kokonaan.

Nyt olen käynyt sitten reitin läpi nojatuolissa istuen. Toki etäisyyksistä ei saa nojatuolissa mitään todellista kuvaa. Sarjassa "Amerikan valtatie 66" skottinäyttelijä Billy Connolly ajaa reitin läpi moottoripyörällä ja esittelee reitin ilmiöitä. Hän pääsee pinta-amerikkalaisuutta syvemmälle tutustumalla välillä kummallisinkiin asioihin.

Mieleen jäivät mm. hevosajelu amissiin kanssa, hehän eivät tunnetusti tule kovin mielellään julkisuuteen. Tornado-alueella St.Louisissa oli koskettavaa katsoa, kun ihmiset kaivoivat arvoesineitä täysin palasiksi menneistä taloistaan.  Oklaholmassa terrori-iskujen muistomerkki on erittäin vaikuttava. Mielenkiintoista oli myös nähdä ensimmäisen atomipommin kehittäjiä Los Alamosissa ja nähdä heidän yhä jatkuvaa tuskaansa tekojensa seurauksista. Paljon näkyi myös tyhjiä kaupunkeja, huoltoasemia ja monenlaista niukkuutta.

Areenasta katseltavissa
http://areena.yle.fi/tv/1830588

PS. Olipa Championsliigassa melkoinen näyttö saksalaisesta periksiantamattomuudesta ja voitontahdosta, joista taannoin kirjoittelin.

Yritys kauppa-autolle

Flataanen päivä tänäänkin. Kauppa-autolle asti en päässyt, kun otti niin keuhkoihin raaka ilma. Piti kääntyä puolessavälin pois. Heikkoa siis ollut meininki.  Mutta iltaa kohti on menty siedettävämpään suuntaan. Voimaa olen saanut ihmisistä ympärilläni. Ja aivot olleet hyvässä vireessä ettei ihan koomassa ole tarvinnut retkottaa.

Antti Korhosesta on tullut parissa päivässä julkkis, koska hänet erotettiin opettajan työstään työnnettyään räpättävän oppilaan ulos ovesta. Netissä on julkistettu asiasta video, josta jokainen saa itse arvioida tilanteen.

Minusta näyttää siltä, että tilanteessa ei olisi ollut mikään välttämätön pakko työntää oppilasta ulos, vaan puhumalla ja kuuntelemalla oltaisiin voitu päästä asiassa siistimmin eteenpäin. Olkoonkin, että oppilas ei ollut kovin yhteistyöhaluisella päällä.

Mutta aivan samaan virheeseen syyllistyy opetusvirasto omassa toiminnassaan. Työntää opettajan ulos työstään keskustelematta ja voimakeinoin. Keskustelu opettajan kanssa tilanteesta olisi varmasti ollut paikallaan tai korkeintaan oli voinut antaa varoituksen. Mutta potkut ilman keskustelua eivät mene kansan oikeustajun mukaisesti. Iltalehden nettikyselyn mukaan 97% ei ymmärrä päätöstä.

Ongelma on seurauksien epäsuhta. Opettajan lievästä ylilyönnistä ei seurannut haittaa ja todellista vaaraa kenellekään. Opetusviraston ylilyönnistä seuraa toimeentulon menetys opettajalle ja valtava epävarmuus muillekin ammattikunnan edustajille. Joillekin häirikköoppilaille tuskin mukavampaa viestiä olisi voinut antaa.  Räpätä rauhassa, jos sattuu huvittavan.

Mutkainen päivä

Kenkku yö ja päivä. Lääkkeillä kuitenkin pärjännyt. Keuhkojen kanssa ollut jotain häikkää ollut ja olo aika heikko. Alemmas ei toivottavasti nyt tarvitsisi mennä. Keskiviikoksi tarkoitettu Turun kuvaus jouduttiin siirtämään. Illalla saatu vyöhyketerapia paransi oloa kuitenkin huomattavasti ja elämä alkoi paremmin virrata suonissa.

Päivällä kuuntelin streamina Haastettu kirkko-seminaaria Tampereelta. Piispoilla ja professoireilla oli paljon pohdittavaa. Tilastot osoittavat huolestuttavia lukuja kirkon kannalta. Esim. Helsingissä vuonna 2000 kastettiin yli 70 % lapsista ja viime vuonna alle 50 %. Kirkko saa kritiikkiä eri suunnista. Toisten mielestä kirkko on liian konservatiivinen ja toisten mielestä liberaali. Useimpia vaan ei kiinnosta, muut sisällöt ovat ajaneet edelle.

Suomalaiset ovat olleet varovaisia puhumaan henkiökohtaisista asioistaan mm. uskonnosta. Katolinen rippiperinne menetettiin aikanaan ja suut menivät suppuun, ei enää tarvinnut repiä auki sielunelämäänsä papin edessä. Menetettiinkö tässä uskonelämän rikkaudesta ja hyvän elämän kilvoittelusta jotakin olennaista?

Monille hengellisyys on perinteisesti ollut hiljaista suostumista ja osallistumista vaikkapa joulukirkkoon. Kirkkoa on arvostettu organisaationa, pappia sopivasti pelätty ja kunnioitettu.  Katekismuksen sisältöä pidetty tärkeänä ja kirkkoon kuuluminen ollut itsestään selvyys. Näistä tekijöistä on monen kristillinen identiteetti rakentunut, joka on välitetty eteenpäin seuraaville sukupolville.

Mutta nyt internet-kaudella tullut stoppi.

      Hektisessä maailmassa on kiire ja hirvittävän paljon virikkeitä, joille katekismus ei välttämättä aina pärjää.

      Sielunelämä taas vaatii aikaa ja tilaa mennä pintaa syvemmälle. Mutta missä se aika ja tila on, kun maailmasta on tullut pieni globaali 24/7 kylä. 

      Olisikohan hätäinen johtopäätös ajatella, että kirkon ensisijaisena päämääränä ei välttämättä olisikaan, että 100% kansasta kuuluisi siihen ja maksaisi kiltisti kirkollisveronsa? Riittäisikö vähempi, mutta sisällöltään enempi? Mutta miten?

. 

Iisisti nyt vaan

Ei ihan helppo päivä ololtaan tänään. Vähän takapakkia parin aktiivsemman päivän jälkeen. Pitää malttaa ottaa tosi iisisti nyt vaan. Sää vaikuttaa aika tuuliselta ja kolealta, joten ulos ei tee nyt mieli mennä.

Aamupäivällä katselin naisten SM-hiihtoja Kontiolahdelta. Sää oli hieno ja keli nopea. Lähtijöitä yli sata. Mukana kisassa oli muiden lajien taitajia ja hiihtoveteraaneja vuosien takaa. Oli ampumahiihtäjiä, hiihtosuunnistajia ja kestävyysjuoksijoita. Annemari Sandell-Hyvärinen oli mukana neljän kuukauden hiihtoharjoittelulla ja sijoittui kolmenkymmenen hujakoille.  Mukana oli myös näkyvästi pitkään kisaa johtanut Kaisa Varis, hiihtäjä joka aikanaan kasvatti Suomen doping-mainetta sekä hiihdon että ampumahiihdon puolella kärähtämällä molemmissa. Muotoseikkoilla hän välttyi aikanaan elinikäiseltä kilpailukiellolta ja voi nyt harrastella kaikessa rauhassa.

Monet pitävät väliaikalähtöjä ainoina oikeina hiihtokisoina, jossa oikeasti mitataan hiihtäjien aboluuttinen matkavauhti. En ole aivan varma. Ainakaan tämän päivän kisan perusteella ei ne väliaikalähdöt aivan reiluja aina nekään ole. Kun kierrettävä lenkki on lyhyt, syntyy helposti junia eri kierroksella (ja toki samallakin) olevien kanssa. Sen takia tänään kolmanneksi nopein hiihtäjä sijoittui vasta kuudenneksi. Maajoukkueen ulkopuolella oleva Sini Alusniemi joutui hiihtämään koko matkan yksin ja menetti varmuudella ainakin kaksi sijaa,  kun edellä olevat maajoukkuenaiset saivat vetoapua toisiltaan.

Juhlan aiheita

YYA-sopimus täytti sitten tänään 65-vuotta.  YYA-sopimus tarjosi Suomelle sopivasti liikkumatilaa suhteessa Neuvostoliittoon, kun se yritti korostaa omaa puolueettomuuttaan kaikin keinoin. Neuvostoliitto taas monesti piti sitä juuri päinvastaisesti läheisen liittolaisuuden merkkinä. Vaikea sanoa, miltä tilanne on näyttänyt lännen suuntaan. Ilmeisesti USA piti viisaana tapana jättäytyä kylmän sodan ulkopuolelle, kun taas Saksassa kehitettiin halventava käsite Finlandisierung. YYA-sopimus purettiin 1992 Neuvostoliiton hajottua.

 65-vuotta täytettiin myös lähipiirissä, mikä tiesi kahvittelua ja mukavaa seuraa.

Juhlan aihe oli sekin, että Tappara pääsi finaaliin. 30-vuotta Tappara on ollut SE joukkue, jota on tullut seurattua ja kannatettua. Näillä seuduilla Tapparalla on yllättävän paljon kannattajia. Ja se on kiva, että välillä tulee menestystäkin  kohdalle. Mestaruuteen on kuitenkin vielä pitkä matka, sillä porilaisilla on vielä iso sanansa sanottavana.

Henkilökohtaisin ehkä suurin juhlan aihe oli se, että sain tänään käveltyä 1,75 km. Viime viikkojen päiviin nähden tuo matka on ainakin puolimaratoni. Siitä olen ylpeä.

Mukava sosiaalinen päivä.

Harvinaisen paljon voimauttavaa sosiaalista toimintaa tänään. Vierailuja, rikkaita keskusteluja, ulkoilua ja lintujen kiikarointia. Lisäksi olen saanut kovasti terveisiä. Kerrassaan kiva päivä!

Ajatuksissa olen taas ollut Euroopan talouden parissa. Inspiraation lähteenä oli eilinen "Made in Germany"-dokumentti, jossa sosiologien ja teollisuuden esimerkkien avulla porauduttiin Saksan  menestystarinaan. Miksi Saksasta on tullut Euroopan talouden ankkuri?

Portugalista piirretyssä kuvassa tuli esiin pelkkää uhrina olemista, toivottomuutta, kurjuutta ja syyttelyä. Saksasta puolestaan syntyi kuva itsevarmana ja tulevaisuuteen neuvokkaasti suhtautuvana maana.

Mikä siis tekee Saksasta niin vahvan toimijan ja menestyjän verrattuna vaikkapa Portugaliin?

Liikkeelle lähdettin teologiasta. Keskiajan katolisille ensimmäisenä kiinnostuksen kohteena oli ollut, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Taivaaseen pääsee hyvillä teoilla ja Jumalan tahdon noudattamisella.

Kapinamunkki Luther vastusti ajatusta omista teoista pelastukseen johtavana tienä. Pelastus tapahtuu yksin Jumalan armosta. Varsinkin kalvinismin puolella pidettin tärkeänä, että ihminen kelpaa Jumalalle joka hetki. Haluttiin synnyttää hyvien tekojen jatkuva ylijäämä. Näin kalvinismi kehitti elämästä eräänlaisen liikeyrityksen, jossa korostuivat ahkeruus, luotettavuus ja tarkkuus.  Ammatti on kutsumus ja vetelehtiminen syntiä.

Vähitellen työstä tuli taivaaseenpääsyä tärkeämpää. Syntyi protestanttinen työn etiikka, johon liittyi taloudellinen rationalismi. Työssä menestymisestä tuli kaikki kaikessa. Katolisissa maissa näille asioille ei tullut samanlaista merkitystä.

Toinen Saksan menestyksen tausta on ammattiperinteen korostaminen. Oma työ halutaan tehdä laatutietoisesti sydämen asiana. Voiton perään ei kysellä. Työsuhteet ovat pitkiä ja työntekijät ylpeitä osaamisestaan.  Mieleeni tulee tuttu kirvesmies Jussi, joka ottaa aina tavoitteekseen sen että remontin jälkeen hän voi omasta työstään ylpeänä sulkea oven takanaan. Tällaista ammatillista asennetta ihailen ja kunnioitan suunnattomasti.

Pienet yritykset ovat paikallisesti sitoutuneita. Syntyy paljon aloitteita paikallisella tasolla. Esimerkkinä täysin yksityisellä rahoituksella syntyneet lukuiset tuulivoimapuistot, jotka ovat ehtineet jauhaa valtion kassaan jo valtavat verotulot. Pienet yritykset ovat sopeutuneet hyvin globalisaatioon. On syntynyt uusia kasvutekijöitä, joita Suomeenkin kaivataan. Varsinkin luontotietoisuus on ajanut innovaatioihin. 2011 Saksa päätti luopua ydinvoimasta täysin, mikä tuottaa valtavat uudet energiamarkkinat.

Lisäksi saksalaiseen mytologiaan liittyy ajatus sammumattomasta voitontahdosta. Aikanaan roomalaiset oli  voitettu ja Napoleon lyöty takaisin. Näkyypä se jalkapallokentilläkin. MM-kisoissa, vaikka Saksalla olisi kuinka rampa ja huono joukkue, niin yleensä se on järjestelmällisesti mukana kärkitaisteluissa.

Mutta on tässä menestystarinassa kysymyksensäkin. Jo 1950-luvulla Thomas Mann varoitti saksalaisesta Euroopasta. Eurooppalainen Saksa olisi varmasti kaikille mukavampi vaihtoehto. Tosiasiassa Saksa pitää Eurooppaa pitkälti tällä hetkellä kasassa. EU on tärkeä Saksalle, koska sinne suuntautuu 40% viennistä, joten oma lehmä tietenkin on ojassa. Mutta miten kauan kehitys voi jatkua näin? Saksassakin alkaa olla kitinää etelän valtioiden tukemisesta. EKP:ssa Frankfurtissa pidetään etelän talouksien rakennemuutosta aivan liian hitaana. Tätä menoa voisi kuvitella, että vastakkainasettelu tulee aikaa myöden vain kasvamaan. "Kuningatar" Merkel muuttunee entistä itsevarmemmaksi ja monien mielestä ärsyttäväksi. Onko vaarana ylimielinen ja omavaltainen saksalainen Eurooppa? Silti mielestäni suurempi ongelma on eteläisen Euroopan eritahtisuus, miten etelä saataisiin talkoisiin tosissaan mukaan.

Portugalin pohdintaa

Tänään ollut tasaisempi päivä. Samanlaista lamaa ei ollut kuin eilen oli. Aivot pelanneet mukavasti, vaikkei jalat kovin kauas tänäänkään kantaneet. Yö tuli nukuttua huonosti, tuli lueskeltua vähän liian myöhälle eikä saanut rauhoituttua kunnolla. Aamupäivällä sai sitten paikattua unta ja olo päivällä ihan ok.

Huonoina öinä ilonaiheena on tekstitv:n sivu 235, jossa seurataan NHL-otteluita. Kiva seurata miten pelit etenevät ja varsinkin, miten suomalaiset pärjäävät taalajäillä. Ja nhl.com-sivuilla tulospalvelu on vielä kattavampi, kerrotaan otteluista laukaukset ja aloitusvoitotkin. Älypuhelimella näitä on kiva räplätä pitkin yötä jos tulee heräiltyä. Liigaa on jäljellä enää noin 12 kierrosta ja tappelu pudotuspelipaikoista on tosi jännittävä.

Eilen tuli suomalaisten tekemä mielenkiintoinen dokumentti Portugalin tilanteesta.(Ulkolinja: Portugalin helmikuu). Portugalin velkaantuminen saavutti huhtikuussa 2011 sen pisteen, että se ei enää saanut lainaa. EU teki 78 mrd euroa maksavan pelastuspaketin, johon liittyi tiukat ehdot. Vertailun vuoksi Suomen vuosibudjetti on 54 mrd tänä vuonna.

Portugali päätti noudattaa vaadittuja toimenpiteitä kiltisti. Edessä oli raju vyönkiristyspolitiikka.  Julkisia menoja piti supistaa noin 4,8 mrd sekä tehdä yksipuolinen työreformi, jossa työaikaa pidennettiin ja lomia vähennettiin. Helmikuussa 2013 Portugali pääsi takaisin lainamarkkinoille EKP:n myöntämän halvan lainan kautta. Euro halutaan pitää kasassa.

Portugali oli tehnyt kymmenen edellistä vuotta todella huonoa talouspolitiikkaa, joka ei ollut toiminut kasvua rakentavasti. EU-troikka asetti tiukat ehdot, joita maan oli noudatettava saadakseen tukipaketin. Tuloksena oli kurjistumista, suurtyöttömyyttä, sosiaaliturvan laskemista. Toivo on monilta kadonnut ja puolet kansasta on vaarassa pudota köyhyyteen, rikkailla sentään menee kaiketi aika hyvin. 200000 on muuttanut ulkomaille, monet Brasiliaan.

Portugalilaiset ovat todella vihaisia mm. Angela Merkelille, jonka katsotaan pelanneen vain omaan pussiinsa 2013- vaaleja ajatellen. Suomalaisetkin, jotka vaativat tiukkoja ehtoja, saavat oman osansa kritiikistä. Muistamme Suomelle osoitetun Youtube-videon, jossa kerrotaan totuuksia Portugalin suuresta menneisyydestä.  Myös omaa hallitustaan he pitävät todella suurena syntypukkina, koska se haluaa esiintyä Euroopan mallioppilaana, ja suostua tikuntarkasti troikan vaatimuksiin.

Portugalin kansan on vaikea nähdä syitä jotka johtaneet tilanteeseen. On inhimillistä lähteä syyttelemään muita ennemmin kuin nähdä omaa vastuuta. Kun puhutaan taloudenpidosta, puhutaan aina viime kädessä tulojen ja menojen tasapainosta. Karu fakta on, että ei voi syödä enemmän kuin tienaa pitkällä tähtäimellä. Joku maksaa aina viulut eikä ilmaisia lounaita ole.

Mitä vararikkoon menneen maan kanssa olisi voinut tehdä toisin? Jättää oman onnensa nojaan ilman tukipakettia? Sekö olisi ollut parempi vaihtoehto? Olennaista olisi oppia historiasta, käydä läpi missä on mennyt pieleen ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Portugalissa ja monissa maissa olisi nyt analyysin paikka. Myös Suomessa on analyysin paikka.

Viimeisen sadan vuoden jakso kertoo siitä, että kauheita kriisejä voi tulla kenen kohdalle vaan. Yksin maailmansodissa kuoli 78 miljoonaa ihmistä eli lähes nykyisen Saksan väkiluku. Taloudellinen kriisi on sittenkin asiana lastenleikkiä täysimittaiseen sotimiseen verrattuna, jopa Portugalissa. Nyt pitää ottaa lusikka kauniisti käteen ja katsoa tosiasioita kohti ja sitä kautta rakentaa parempi tulevaisuus.

EU on onnistunut rauhoittamaan suurimmat riitapukarit liittämällä ne taloudellisesti yhteen. Siitä EU:lle Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin. Ja mikäpä rauhaa tärkeämpää voisi olla. Kiitos EU siitä! Mutta miten vielä kaikki saataisiin ymmärtämään, että EU ei ole ehtymätön lypsylehmä, vaan yhteinen projekti joka parhaimmillaan voisi olla monelle hyödyksi ja iloksi.

PS. Hjalliksen penkissä Katainen joutui koville. Hjallis uskaltaa kysyä oikeat kysymykset. Surukasvoisen ja väsyneen oloisen Kataisen puhetulvasta oli vaikea saada mitään tolkkua.  Presidenttikin näpäytteli puhumattakaan Soinin ja Pekkarisen ilakoinnista. Mutta politiikassa asiasta pitää voida sanoa. Ja pitää myös ymmärtää.

Aaltoilevaa menoa

Jännä päivä tänään. Aamulla hyvin nukutun yön jälkeen loistava olo. Terveellisen aamiaisen jälkeen iski heti totaalinen väsymys. Iltapäivällä sitten puhtia taas oli paremmin. Päivän sisällä vaihtelut ovat suuria tällä hetkellä.

Maan hallituksesta olen huolissani. Pohjalaisittain sanottuna se tuntuu huhtovan enemmän kuin harkittevan. Tyylipisteet ovat jääneet aika vaisuiksi liittyen vaikkapa varuskuntien lakkauttamiseen ja kuntauudistukseen. Suurristelilijä pääsi lipsahtamaan sivu suun ja sote-uudistus vaikuttaa älyttömän sekavalta. Liikkuva poliisi lakkautetaan ja työmarkkinoille ei saatu sopua. Syksyllä odottaa todella vaikea liittokierrosten sarja. Huippuna on nyt tämä verouudistus, jossa ministeri toisensa jälkeen tulee ulos kritisoiden itse tekemäänsä päätöstä. Lisäksi luvattu talouden tasapainottaminen ei näytä toteutuvan. Ovatko nämä merkkejä toimivasta hallituksesta?

Eniten kaipaisi julkisuuteen selkeitä summia. Paljonko säästetään, jos varuskunta lakkautetaan, tehdään kuntaliitos tai sote-piirejä on vaikka 30. Mutta päätöksiä vaan tulee, vaikka lukuja ei tunnu tipu. Miksei? Koska niitä ei ole? Juttelin valtiovarainministeriön johtoryhmään kuuluvan kanssa taannoin ja kysyin kuntaliitosten säästöistä. Hänen mukaansa ei ole mitään faktaa tiedossa siitä, mistä esim. Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisen kuntaliitoksen säästö syntyisi. Syntyisiköhän lainkaan?

Eli jääkö faktaksi se, että erilaiset fuusiot ja liitokset ovat enemmänkin ideologisia pyrkimyksiä vailla todellista mieltä? Jos näin on, niin suunta on mielestäni todella pelottava.  

Tarvittaisiinko nyt tuumaustaukoa, kenties jopa vetovuoron vaihtamista? Ei kai ole itse tarkoitus pitää neljää vuotta samaa porukkaa ministeriautoissa, jos homma toimii huonosti. Toki Euroopan ongelmat ovat työllistäneet hallitusta rajusti. Ehkä suurin ansio on ollut se, että EU:n linjaan on saatu vaikutettua ryhdistävästi.

Eilen tuli upeaa UEFA-championsleagueviihdettä. Kiinnitin huomion ruotsalaistähti Zlatanin. Siinä pelaajassa on voitontahtoa poikkeuksellisesti. Katseesta näkee, miten paljon hän vihaa häviämistä ja janoaa voittoa. Vaikka kysymyksessä on aika itsekäs pelaaja, hänellä näyttää olevan poikkeuksellinen kyky sytyttää ja potkaista oma joukkue liikkeelle. Hän on ammattilaisurallaan jäänyt hopealle vain: kaksi kertaa: 2002-2003 Ajaxissa sekä Milanissa viime kaudella. Kaikkina muina kausina hänen joukkueensa on voittanut mestaruuden! Tämän kevään mestaruus Pariisissa olisi hänelle jo kymmenes kuudennessa seurassa neljännessä maassa. En tiedä onko vastaavaan pystynyt kukaan. Poikkeuksellinen voittajatyyppi.

Season	Club	Finish
2001-02 2003-04	Ajax	1st - Eredivisie
2004-05	Juventus	1st - Serie A
2005-06	Juventus	1st - Serie A
2006-07	Inter	1st - Serie A
2007-08	Inter	1st - Serie A
2008-09	Inter	1st - Serie A
2009-10	Barcelona	1st - La Liga
2010-11	Milan	1st - Serie A

Litti

Eilen tuli dokumenttielokuva Jari Litmasesta. Kysymyksessä on poikkeuksellinen lahjakkuus, joka äärimmäisellä intohimolla rakensi uraansa ja pääsi nauttimaan erityisestä menestyksestä. Dokumentissa päästään aika hyvin Litmasen iholle. Teot puhuvat puolestaan ja näkökulmaa syventävät Jarin pelikaverit ja valmentajat. Jos lajilla on 270 miljoonaa harrastajaa, todella merkittävien pelaajien joukkoon ei ole helppo nousta. Suomessa vaikea hahmottaa näitä asioita oikeassa mittakaavassa.

Taustat pitää olla kunnossa, pitää onnistua etenemään sopiviin seuroihin. Litmanen malttoi pelata tarpeeksi kauan Suomessa. Ajax oli sopivin mahdollinen joukkue hänen kyvyilleen. Ja Ajaxissa oli remmiin oli juuri astumassa kultainen sukupolvi, jota Litmanen pelillisesti pääsi johtamaan. Sitten ei ollut kuin antaa palaa vaan.

Litmanen olisi varmasti ollut vielä pitempään maailman johtavien pelaajien joukossa, jos paikat olisivat kestäneet paremmin. Loukkaantumisherkkänä pelaajana hän joutui kovissa seuroissa taistelemaan itsensä ensin kuntoon ja sitten avauskokoonpanoon loukkaantuakseen uudelleen. Käytännössä syntyi yhtälö, joka ei toiminut kovin hyvin.

Niinpä loppu-uralla hänen taitonsa tuli parhaiten esiin maaotteluissa, joihin aina pääsi pelaamaan. Yhteensä ulkomaanurallaan hän pelasi 249 ottelua ja maaotteluita tuli 136. Seuraotteluiden ja maaotteluiden suhde on erittäin erikoinen ja kertoo siitä, miten kova Litmanen olisikaan ollut vähän kestävämpänä. Vertailun vuoksi nykyajan Litmasella, Xavilla lukemat ovat 436 ja 119. Ja Xavi on pelannut aika monta lopputurnausmatsia, joihin Litmanen ei koskaan päässyt näyttämään osaamistaan.

Olo alkaa huolestuttaa enemmän tai vähemmän. Hehkulamppu palaa himmeämmin ja voimat vähissä. En tiedä mihin suuntaan ollaan menossa.

Päivän ehdoton kohokohta oli käydä kävellen kauppa-autolla ostamassa ruokaa. Kyllä maistuivat perunamuusi ja lihapullat reippailun jälkeen hyviltä.

Ja kiitos tsemppiviesteistä, mukavaa että kuljette rinnalla!

PS Vaasa oli vastaus eiliseen kysymykseen.

Aprillia

Aprillipilat ovat nykyään aika pliisuja. Ilmeisesti tietotulvassa pelätään uskottavuuden menettämistä niin paljon, että kovin suuria yritelmiä ei edes tehdä. Harmi, sillä yhtään kunnon jekkua ei tullut vastaan.

Päivässä ollut sellaista perusrankkaa tänään. On kurjaa, kun joutuu kuormittamaan lähipiiriään. Pieniä kävelylenkkejä pystynyt tekemään sisällä, mutta jalat kantavat huonommin kuin ennen. Nukuttua tuli taas suhteellisen paljon ja syötyä suhteettoman paljon. Huomenna alan kirjaamaan kaloreita ilman kummempaa tavoitetta. Jos saisi tolkkua ruokahaluun sitä kautta.

Tänään perehdyin Nikoilai I keisarikauteen. Yllättävän paljon mielenkiintoista löytyi liittyen varsinkin Helsingin muotoutumiseen. Minulle oli uutta, että keisari itse oli puuttunut Engelin suunnitelmiin tuomiokirkon suunnittelussa. Hän oli pitänyt kirkkoa liian vaatimattomana ja halunnut neljä tornia, kullatut kupolit ja apostolit.

Ja mikä Suomen kaupungeista oli virallisesti nimeltään Nikolainkaupunki itsenäistymiseen saakka. Vinkki: kaupungin asukasluku 65771 ja suomenkielisiä 68,7.