Sytostaatit väsyttävät, päivä meni melkeinpä unten mailla. Loppuosa päivästä menikin sitten terassilla löhötessä. Hieno hellepäivä, kesän parasta tähän saakka ja huomenna luvassa lisää lämpöä. En vastusta.
Filosofian professori Ilkka Niiniluoto on kirjoittanut kirjan "Hyvän elämän filosofia." Niiniluoto ei koskaan ole ollut varsinaisesti suosikkifilosofini. Hän on käsitellyt paljolti teemoja, jotka eivät ole itseäni niin kiinnostaneet ja toisaalta olen tavannut olla eri mieltä hänen maailmankatsomuksellisten väitteiden kanssa. Ennemminkin hän on edustanut sarjaa "filosofia kuivimmillaan" siinä, missä Esa Saarinen on ollut mestari tekemään filosofiaa mielenkiintoiseksi.
Siksi onkin hiukan huvittavaa, että pystyn allekirjoittamaan Niiniluodon teesit oikeastaan mutisematta. Mielestäni hän pohtii oikeita asioita ja, kumma kyllä, tulee lähelle mitä puhtainta protestanttista etiikkaa. Hänen mukaansa elämän tarkoitus onkin ehkä "työ ja toiminta muiden hyväksi." En tiedä pitääkö Niiniluoto itse huomiosta, että väitehän on vahvaa luterilaisuutta ja kalvinismia. Laajasti ajateltuna tämän pohjalle on amerikkalainen ja pohjoismainen hyvinvointi aikojen myötä rakennettu.
Sama teesi on sopusoinnussa myös onnellisuustutkimuksen kanssa. Onnellisuus ei synny varallisuuden jatkuvan lisäämisen ja itsensä toteuttamisen kautta. Eräiden tutkimusten mukaan juuri auttamistoiminta nousee tärkeäksi onnellisuuden lisääjäksi. Yhteiskunta ei todennäköisesti jatkossa pysty tarjoamaan kaikkea sitä hyvää, mitä se nyt tekee. Erilaista vapaaehtoisuutta ja talkootyötä tullaan tarvitsemaan entistä enemmän. Yhdessätekemisen vaivasta tulee myös yhteinen ilo. Siksi Niinluodon pointti on tärkeä juuri meidän aikanamme.
---
PS Pakolaistulva on kertakaikkisesti räjähtämässä käsiin. Karut ihmiskohtalot ovat riipaisevia. Monen hautakivet ovat pikkukiviä merenpohjassa. Libanonin väkiluku on 4,5 milj. ja syyrialaisia pakolaisia on jo 1,5 milj. Asialle on pakko tehdä jotakin, mutta mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti