Autoa ja mieltä huollattamassa

Minibussiin piti tehdä pieni huolto eli vaihtaa öljyt. Kesän ajeluista oli kertynyt melkein kymppitonni matkamittariin, joten aika alkoi olla korkea. Luottofirmalla oli jono täynnä, joten sain lähteä kyselemään tarjouksia muualta.  Paikallinen yritys järjesti hyvän shown. Ensin käärittiin sätkät, kuulemma virolaiseen sätkäpaperiin, sitten otettiin läppäri esiin ja alettiin tärkeänä vatuloimaan. Lopputuloksena oli tarjous, 200 euroa öljynvaihdosta!!*

Kallista oli öljy ja paljon oli budjetoitu aikaa toimenpiteille. Aika äkkiä poistuin takavasemmalle. Seuraavaksi tavoitin ammattimiehen, joka tarjoutui vaihtamaan välityönään öljyt parillakympillä ja tekemään autoon yleistsekkauksen samalla hinnalla kunhan hommaan öljyt ja suodattimen itse.

Tartu siis  toimeen. Tokmannilta ei löytynyt oikeaa suodatinta ja öljyn olisi saanut neljälläkympillä. Suodattimen sain lopulta neljällätoista eurolla paikalliselta huoltoasemalta. Ja kuten Turhapurolla, muisti palaa pätkittäin.  Muistin, että olin joskus hommannut varastoon edullisen 25 litran öljykanisterin hyvää täyssynteettistä.

Sellainen tosiaan löytyi melkeinpä täynnä hyvää voiteluainetta, joten öljynvaihdon hinnaksi tulee pienen vaivan jälkeen 34 euroa. Säästöä 83 %! Toki kaikkien edullisinta olisi ollut tehdä toimenpide itse. Olisi vaatinut vähän lisää vaivaa ja olosuhteita.

Niin, ne tarinan opetukset.  Mielestäni tarinan opetus on se, että joskus voi olla pienestä vaivannäöstä hyötyä. Toinen opetus on se, että autoilijalle tehdään aivan naurettavia tarjouksia, 200 pelkästä öljynvaihdosta on mielestäni liikaa.

---

Paljon sai aikaiseksi tänään suhteessa normaaliin kuuripäivään. Vointi on ollut aikamoisen hyvä ja ainakin yhden ihmisen sain ilahtumaan hyvävointisuudellani. Totta puhuen aktiivisuuteni taisi kuitenkin saada aikaan enemmän suuttumusta. Olen huomannut sen, että usein voidessani huonosti läheiset ihmiset suhtautuvat varovaisen myötätuntoisesti. Voinnin parantuessa kritiikkiä alkaa sataa aivan eri mittakaavassa. Joskus tunnen olevani maailman kamalin ihminen. Näin varmasti senkin takia, että voidessani hyvin, itsessäni nousee esiin tahtovampi ja aktiivisempi puoli.

Ei tietenkään ole mukavaa olla hetkittäin mielestään kohtuuttomien syytösten alla. Kukapa haluaisi olla hirviö? Asiassa on kuitenkin toinenkin puoli. Kun kritiikkiä sataa, siihen pitää osata suhtautua oikein.  Tukahdutetut monenlaiset tunteet nousevat pintaan, mikä on tietenkin pitkällä tähtäimellä hyvä asia ja vielä; saadessaan kuraa niskaan tapahtuu aitoa dialogia, jossa on itse mukana autenttisesti sekä subjektina että objektina. Jos pahoittaa mielensä oikein verisesti, tietää olevansa olemassa ja ennen kaikkea ELOSSA. Mikä onkaan hienompaa saamassani osassa, jossa kuoleman varjo kurkkii koko ajan askeleen tai  parin päässä?

* tarkennuksena, että tarjoukseen sisältyivät työ, öljyt ja öljynsuodatin