Arno Kotroa kunnioitan valtavasti keskustelijana, siitä huolimatta että olen monesta asiasta hänen kanssaan eri mieltä. Kotrolla on runoilijan verbaliikka ja hän pyrkii perustelemaan asiansa rationaalisesti. Siinä olisi monella poliitikolla opiksi ottamista puhetaidossa.
Miksi puhun Kotrosta? Tänään hän esiintyi tv:ssä puhumassa kouluasioista. On tehty kansalaisaloite katsomusopetuksesta. Nyt haluttaisiin uskonnoista riippumaton ja irrallinen katsomusaine. Kotro itse ei ollut suoraan kannattamassa tätä uutta ainetta. Hän oli elämänkatsomuksen opettajana pikemminkin ajamassa oman aineensa puolta. Tosiasiahan on, että elämänkatsomustieto on vaarassa, jos uskonnonopetusta ryhdytään uudistamaan.
Kotro on taitava vaikuttaja. Hän osaa sanoa asioita rivien välissä. Uskonnonopetuksesta hän on luomassa mielikuvaa patavanhoillisena paatoksena, jossa oppilaita lyödään Raamatulla päähän oikein olan takaa, vieläpä oppilaan oma ajatusmaailma tukahduttaen. Tämähän ei ollenkaan vastaa uskonnonopetuksen nykytodellisuutta. Uskonto on monipuolinen, avoimeen pohdintaan pyrkivä oppiaine, jossa tarjotaan tietoa omasta ja muista uskonnoista. Toki Kotro sanoo kunnioittavansa uskonnonopettajien työtä ja ymmärtävän nykykoulun virkarakenteen. Mutta nähdäkseni tavoitteena on joka tapauksessa uskonnonopetuksen ajaminen ulos kouluista.
Se olisi todella suuri virhe levottomassa maailmassa, jossa ihmiset liikkuvat aiempaa enemmän. Esimerkiksi Lähi-idän tilannetta on täysin mahdotonta ymmärtää ilman ymmärrystä uskonnoista. Islamismiterrori näkyy otsikoissa joka päivä. Helposti jää islamista kuva sotaisena uskontona ja kaikista muslimeista pahantekijöinä. Islamismi on kuitenkin vain jäävuoren huippu ja muslimeja on hyvin erilaisia. Oikean tiedon jakamiseen tarvitaan nimenomaan hyvin toimivaa uskonnonopetusta.
Katsomus-niminen aine, jossa uskonnoista puhumista välteltäisiin, jäisi helposti pinnalliseksi eettiseksi höpinäksi, jossa asioiden juurille tuskin päästäisiin kovinkaan hyvin. Nykyisessä hyvässä systeemissä pyritään kertomaan uskonnoista reilusti niiden omilla ehdoilla. Samalla kuitenkin myös tunnustetaan, että aina puhutaan jonkun näkökulman kautta. Täydellinen objektiivisuus on tavoite, mutta tuskin koskaan realismia. Olisi onnetonta väittää, että suomalaisesta näkökulmasta voitaisiin tarkasti kertoa, millaista on elää buddhalaismunkkina luostarissa. Tilanne olisi vielä hankalampi, jos kaikkia uskonnollisia käsitteitä vältellään, kuten katsomus-oppiaineessa helposti tapahtuisi. Paras vaihtoehto olisi saada buddhalaisimunkki vierailemaan tunnilla ja kertomaan elämästään tai lähteä vierailulle buddhalaisten temppeliin.
On totta, että uskonnonpetusta tulee uudistaa, koska väestöpohjan muuttuminen laajentaa tarvetta. Tällä hetkellä on 13 erilaista uskonnon opetussuunnitelmaa ja lisää on varmasti tulossa. Tietenkään laajeneminen ei voi jatkua loputtomiin. Päteviä, koulutettuja opettajia ei voi löytyä kaikille pienryhmille. Siinä olen Kotron kanssa samaa mieltä, että kaikki on saatava koottua samaan ryhmään. Minun puolestani oppiaineen nimi saisi olla vaikkapa uskontotieto. Oppiaineessa pitää ehdottomasti voida puhua uskonnoista riittävästi ja rohkeasti. Meillä on koulutettu, pätevä opettajakunta joka pystyy hoitamaan opetuksen erittäin laadukkaasti ja hyvin objektiivisesti. Uskonnonopetusta ei saa laimentaa pelkäksi filosofiaksi tai etiikaksi. Kotro kyllä saa jatkaa näiden tärkeiden aineiden opettamista. Varmasti noilla puhelahjoilla se taitavasti hoituukin. Uskonnonopetusta ne eivät silti korvaa nykymaailmassa.
---
Norjassa on käynnissä vaalikeskustelu. Työttömyys on noussut öljyn hinnan alenemisen myötä korkeimmaksi kahteenkymmeneen vuoteen eli nyt se on 4,3 %. Hohhoijaa, ongelmansa kullakin...
---
Rankka päivä ollut tänään. Voimia riitti aika hyvin. Mieli tekisi mennä töihin. Vielä se ei ole mahdollista, mutta kaikkeni teen, jotta joskus olisi. Tekisi mieli näyttää pitkää nenää tälle taudille, joka on vähän kiusana ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti