Päivä sisälsi monenlaista vaihtelevuutta. Yöllä tuli valvottua aika pitkään ja tehtyä pieniä luovia kirjoitustöitä. Sitten tuli nukuttua pommiin, jolla ei sinänsä mitään merkitystä ollut, kun löytyi herättäjä. Selän kramppien kanssa on ollut välillä olemista. Vasemman puolen krampatessa pitää kävellä kenossa kuin uppoava laiva. Magnesiumpurkki on etsinnässä, josko sillä voisi asiaan vaikuttaa.
Uutiset Euroopassakin tuntuvat menevän jatkuvasti levottomampaan suuntaan. Belgiassa Vervierin pikkukylässä poliisi sanoo estäneensä terroristiryhmän merkittävän iskun. Kysymys lienee isommasta kuviosta. jolla ei ole yhteyttä Pariisin iskuihin. Syyriasta palaavia lienee ollut mukana kuviossa. Isoa iskua Eurooppa ei nyt tarvitsisi, kun haavat vielä ovat auki Pariisin iskuista. Onko hyvän ja pahan väliselle kauhun tasapainolle tapahtumassa jotakin? Voiko käydä niin, että hyvä ei voitakaan?
Nyt sitten jo Suomessakin päästiin kansainväliseen vauhtiin mukaan. Oulussa nähtiin kirvesmurhia vaatien kaksi uhria. Lähti kyllä omakin henki aika ymmärrettävistä syistä hänen hyökättyään poliisin kimppuun. Ensiksikin, miten ihmeessä joku tulee lähteneeksi kirveen kanssa liikkeelle? Aseenakin kirves on jotenkin outo ja epäkäytännöllinen, vai voihan sitä karhukoplamaisesti pitää ovelasti viulukotelossa. Tuntemattomien kimppuun käyminen on kummallista, poliisin poikkeuksellista. Järkyttävä on siis tuo Oulunkin tapaus.
Eduskunnassa pääministeri riensi pitämään esitelmää myönteisen kansainvälisyyden ja terrorismin eroista. Olemmeko todella sillä tasolla, että näitä kahta asiaa ei osata erottaa toisistaan?
---
Yksi ainakin sentään jaksaa painaa rauhan puolesta; paavi. Köyhien mies paavi Franciscus painaa ympäri maailmaa vedoten rauhan puolesta eri ihmisten ja uskontojen välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti