Ensitreffit alttarilla

AVA esitti eilen ensimmäisen jakson tositv-sarjastaan "Ensitreffit alttarilla". Sarjan ideana on se, että vihkipari näkee toisensa ensimmäistä kertaa vasta mennessään naimisiin. Asiantuntijat ovat valinneet lomaketestien ja haastattelujen perusteella avioparit.  Viiden avioliittoviikon jälkeen sitten tehdään päätös jatkosta ja mahdollisesta avioeron hakemisesta. Sen verran asioita on toki seattu, että kysymyksessä on siviilivihkiminen. Pappikin on kuvioissa mukana, ja ilmeisesti tarkoituksena on toteuttaa myös kirkollinen siunaaminen.  Ohjelma onnistui saamaan huomioarvoa kovastikin keskustelupalstoilla. Monet olivat tyrmistyneitä.

Idea on kuitenkin mielestäni aivan mielenkiintoinen. Tuo ihan oikea vihkiminen siviilivihkimisenäkin menee aika pitkälle, mutta tosi-tv-formaatti vaatii koukkunsa. Tuskin muuten olisi katsojaluvut toisella miljoonalla. Avioliittosanaa en itse haluaisi tässäkään käyttää, mutta näin se nyt vaan on. Se on nyt pakko niellä.

Romanttisen rakkauden idea on meille perussääntö, joka symboloi keskeistä valinnanvapautta. Ennen puhuttiin pakkoavioliitoista eikä niin myönteiseen sävyyn. Lapsi saattoi olla tulossa eikä muita vaihtoehtoja oikein ollut.

Ihmisen täytyy itse saada valita puolisonsa ja rakkaudesta tietenkin. Mutta se ei näytä olevan helppoa, jos lähes puolet liitoista päätyy eroon. Rakkauden huumassa tehdään usein huonoja päätöksiä. Monta kertaa omat vanhemmat näkisivät asiaa paljon laajemmin oman elämänkokemuksensa ja lapsensa tuntemisen kautta. Tämä on kuitenkin tabu. Kuka voisi kysyä puolison valinnassa vanhemmilta neuvoa. Aika harva veikkaan. Ja monet vanhemmat ovat niin kriittisiä että taitaisivat avioliittot loppua kokonaan.

Huuman laskeuduttua ihmetellään usein omaa törppöä valintaa ja otetaan avioero. Uskon, että monta kertaa olisi ollut sittenkin viisaampaa luottaa ulkopuoliseen arvioon. Siksi suhtaudun ohjelmaan kiinnostuksella.

Asiantuntuíjat ovat valinneet kolme paria ja minusta he tekivät hyvät valinnat. Norjan tv:ssä on syksyllä mennyt hieman samantyyppinen sarja "Kannattaako heidän mennä naimsiin?" Siinä jo seurustelevat parit tekevät psykologien johdolla päätelmiä siitä, millainen heidän avioliittonsa olisi. Psykologit sitten antavat suosituksensa liikennevalojen värein.  Sen ohjelman teoriapohja on selkeä. Ajatellaan, että hyvässä parisuhteessa on kolme asiaa ylitse muiden: KIPINÄ + PERSOONIEN MATSAAMINEN + VUOROVAIKUTUSTAIDOT.

Kipinällä tarkoitetaan rakastumista ja fyysistä vetovoimaa, mikä on syntynyt ihmisten välille. Tästä parisuhteet yleensä alkavat ja juuri tämän puuttuu AVA:n sarjasta ja on sen heikkous. Se olisi pitänyt olla ensimmäisenä ellei suostuta totaalisiin järkiavioliittoihin.

Persoonien matsaamista tutkitaan NRK:n sarjassa Big Five-teorian avulla. Tämä auttoi itseäni ymmärtämään ilmiötä paljon paremmin. Oletuksena on, että jos persoonat ovat liian erilaisia, syntyy väistämättä kitkaa. Tutkimuksissa viisi peruspiirrettä on löydetty eri kulttuureista. Ne nähdään jatkumoina joiden väliin voidaan henkilöt asemoida testien avulla. Viisi perusjatkumoa ovat:

1. Ulospäinsuuntautuneisuus - vetäytyvyys. Tässä on kysymys siitä, että saako energiaa ihmisistä vai vetäytyykö mieluummin yksinäisyyteen oman itsensä kanssa

2. Sosiaalinen lämpö - asiakeskeisyys. Sosiaalisesti lämmin on huolehtivainen ja empaattinen. Toisessa ääripäässä ollaan asiallisia ja varautuneita. Monesti asetetaan itsensä etusijalle.

3. Kontrollissa on kysymys suhteesta ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Kontrolloiva haluaa olla siisti, ajoissa ja järjestelmällinen. Hän haluaa hallita ympäristöä, myös toisia ihmisiä. Toisessa reunassa eletään hetkessä, kestetään kaaosta hyvin ja ollaan sopeutuvaisia siihen, mitä vastaan tulee.

4. Temperamenttisuus viittaa siihen miten reagoidaan erilaisiin tilanteisiin. Toisessa ääripäässä ollaan  nopeasti kiivastuvia stressaavissa tilanteissa. Jatkumon toisessa päässä henkilö reagoi rauhallisesti ja turvallisesti. Tämän ominaisuuden kohdalla liiasta samanlaisuudesta voi olla haittaa, varsinkin jos molemmat puolisot ovat kiivaita.

5. Avoimuus uudelle on otettu esille viidentenä asiana. Toiset haluavat rutiineja, tehdä asiat yksinkertaisesti ja ennakoivasti. Toisessa ääripäässä halutaan aina kokea ja oppia uutta. Asiaa ei tehdä kahta kertaa samalla lailla.


Toisena isona kokonaisuutena  nostetaan esiin vuorovaikutustaidot, jolla voidaan paljolti kompensoida persoonallisuuseroja. Tärkeänä pidetään sitä, että parisuhdetta priorisoidaan eikä päästetä toisiaan liukumaan erilleen. Valitaan yhdessäolo mieluummin kuin omat kaverit ja harrastukset. Nykyään erilaiset ruudut ja älylaitteet voivat  viedä kumppanit kovinkin kauas toisistaan vaikka istuttaisiin samassa ruokapöydässä. Tärkeää on tietenkin osata ilmaista itseään viisaasti ja käsitellä konflikteja rakentavasti. Korjaamistaitoja riidan jälkeen pidetään arvossaan. Mahdollisimman pian on hyvä päästä normaalille raiteille kolarin jälkeen.

NRK:n sarjassa pariskunnalle annetaan kussakin jaksossa kolme tehtävää, jossa tarkkaillaan edellä esitettyjä asioita. Loppukeskustelussa psykologit kertovat havainnoistaan osa-alueittain ja antavat arvionsa avioliiton  toimivuudesta. Sarjassa päästään syvälle parisuhteen probelmatiikkaan ja sitä on ollut jännittävä seurata. Itsestäänkin on paljon oppinut.

Alla linkki sarjan jaksoon. Kielitaitoaan kannattaa testata rohkeasti. Jakso on suureksi osaksi englanniksi, koska pariskunta puhuu englantia. Norjankielisen tekstin saa näkyville. Kohtuullisella kouluruotsilla siitä saa tolkkua aivan hyvin.
Bør de gifte seg

Takaisin AVA;n sarjaan. Parit on minusta valittu hyvin asiantuntijoiden toimesta. Henkilöt tuntuvat olevan sitoutuneita asiaan eikä mitään BB-tyyppejä. Paljon riippuu siitä, miten kipinöitä syttyy. En ihmettele vaikka osa suhteista onnistuisi aivan hyvin. Toki vakavalla asialla tässä pelataan. Ei tämä silti kaikkein typerin tosi-tv ole, koska asiaa käsitellään kuitenkin aivan vakavalla ja kunnioittavalla otteella. Uskon seuraavani sarjaa jonkinlaisella mielenkiinnolla kenties loppuun asti.

---
Vointi tänään ok. Univelkaa meinaa hiukan olla, kun ei malttaisi nukkua illalla eikä aamulla. Elämä on niin ahnehdittavaa.