Oppia ja ojennusta

Vuorottelevat nämä päivät. Tänään oli vähemmän energiaa kuin eilen. Silloin pitää vain uskoa merkit ja olla rauhassa.

Ukrainassa tilanne on murheellinen. Kapinalliset ovat hyökänneet raketein Mariupolissa. Tätä kirjoitettaessa kuolleita on 30 ja haavoittuneita 90. Suuri osa uhreista on siviilejä. Kapinalliset lupaavat lisää hyökkäyksiä. Ei tätä käsitä.
---
Munkkiniemen ratikka on tänään juhlinut satavuotista olemassaoloaan. Tässä pitäisi käyttää huutomerkkiä. Itse asiassa ratikat ovat olleet Helsinkin katukuvassa jo 1800-luvulla.  Junat ja ratikat ovat valtavan pitkälle ajalle jakautuvia investointeja ja siinä mielessä erittäin järkeviä. Mainittu Munkkiniemeen kulkeva nelonen on päivittäin suosituin linja 26:lla tuhannella matkustajalla. Tampereelle ollaan rakentamassa huomattavaa ratikkalinjaa lähivuosina. Siistii liikennettä huomattavasti, kun autoja ja busseja saadaan vähennettyä vaikkapa Hämeenkadun kaaoksesta.
---
Koulutuksestakin on puhuttu. Koulushoppailua halutaan rajoittaa, samoin luokkakokoja pienentää. Tosiasiahan on se, että mittausten mukaan koulutustulokset ovat eriarvoistuneet ja joissakin aineissa jopa huonontuneet. Romahdusta pelätään aivan syystä. Ulkomailla Suomi tunnetaan nimenomaan dynaamisena oppimisvaltiona. Tätä asemaa ei tietenkään haluta menettää.

Koulutuksen uudistaminen on hyvä juttu.  Tärkein resurssi on opettaja, hänen persoonansa sekä opetus- ja vuorovaikutustaitonsa. Hyvinvoiva oppilaistaan välittävä opettaja saa aikaan hyviä tuloksia. Hän osaa suunnitella toiminnan niin, että se johtaa oppimiseen. Välineitä on monenlaisia ja taitava maikka osaa kohdata erilaiset opiskelijat taitavasti. Tähän vaaditaan  myös resursseja. Ryhmät eivät saa olla liian suuria ja tukea tulee olla saatavilla niille, jotka sitä tarvitsevat.

Sitten on kysymys toisestakin osapuolesta. Oppilaalla tulee olla halu opiskella. Halutaan, että oppiminen on kivaa, laulua ja leikkiä. Oletuksena on, että oppilas on lähtökohtaisesti oppimishaluinen, jos hänellä on asiat kunnossa.  Tärkeää on, että oppilasta ei turhaan ärsyteä typerillä määräyksillä ja rajoituksilla ja näin jouduta ulos yhteistyön alueelta.

Tässä on myös petollinen juttu. Oppiminen syntyy asiassa kuin asiassa siitä, että uskalletaan liata kädet, siis että tullaan ulos mukavuusalueelta.

Kerroin joku päivä esimerkin omasta nuotinlukutaidostani. Osaan nuotit laulualueen sävelkorkeuksilta, mutta bassonuotit ja reunalaueiden nuotit ovat aina jääneet opettelematta. Noin viikon olen kännykkäsovelluksella harjoitellut useamman kerran päivässä nuotteja ensin paloittain ja sittemmin koko alueelta. Olen ensimmäisen kerran astunut ulos mukavuusalueelta. Työtä vaaditaan tällä ikää. Taidot ovat kehittyneet, mutta nopeassa tilanteessa virheitä tulee vielä hirveän paljon,

Esimerkin tarkoituksena on muistuttaa siitä, että oppimiseen vaaditaan aina myös vaivaa ja työtä. Miten tämä asia saataisiin menemään nuorisolle läpi? Älypuhelimet ovat muuttaneet maailmaa nopeammin kuin yleisesti tajutaan. Niistä on kiistatonta hyötyä, täystuomiota ei voi antaa. Aivojen kemialle ja fysiologialle aivojen aktiivinen toiminta on tosi tärkeää. Sitten on se toinen puoli. Mitä tarkoittaa sosiaalisesti? Syntyykö some-maailmasta oppilaalle privatisoitunut alue, jossa vallitsee viidakon julmat lait. Maailma jonne toisaalta paetaan arjen epämukavuutta, joka toisaalta pelottaa ilmiöineen. Pahimmassa tapauksessa kännykät on omiaan heikentämään oppimista, parhaassa tapauksessa ne tuovat oppimiseen paljon etua. Minut ainakin kännykkäsovellus auttoi  ulos mukavuusalueelta.







+