Mahtavan kaunis päivä, lähellä kolmeakymppiä liikuttiin. Välillä piti mennä saunaan vilvoittelemaan, sauna kun on ainakin meidän luukussa se vilpoisin paikka helteellä.
Vakuutusasioiden ympärillä tuli tänään pyörittyä. Eräs yhtiö halusi tehdä tarjouksen ja mikäpäs siinä. Silloin tällöin on hyvä pysähtyä tekemään tilannekatsaus, mitä niitä vakuutuksia kaikkia olikaan ja mitä ne nyt sitten maksavat. Kovin optimistinen en toki ollut varsinaisen tarjouksen suhteen. Taulukkolaskenta on lahjomaton kapistus, sitä ei myyntipuheilla ylitetä eikä ohiteta. Yksinkertainen laskutoimitus kertoo mitä viivan alle jää. Läppäri vaan vakuutusneuvottelijan pöydälle ja lukuja tupaan. Tämän päiväiselle myyjälle piti valitettavasti monta kertaa sanoa, että "sori, tarjouksesi yksinkertaisesti on selvästi kalliimpi." Olisihan se ollut kiva päästä hinnoissa alaspäin.
Mietin, että pitäisikö vakuutustuotteita säädellä direktiiveillä tarkemmin. Nyt vertailu on kuluttajille monissa kohdin hankalaa. Vakuutustuotteet ovat paketteja joiden koostumus vaihtelee yhtiöstä toiseen. Välillä tuntuu siltä, että vakuutusyhtiöt ovat tarkoituksella sumentaneet tuotteensa niin, että niitä on vaikea kokonaisuutena vertailla. Hyvä myyjä saa enemmän epäselvässä tilanteessa ja kiireeseen vedoten. Perinteisiä myyntikikkoja. Aikanaan suklaalevyn kooksi määrättiin direktiivillä 200 g. Suomessa oli totuttu hiukan pienempiin levyihin, mutta onhan hintaa kieltämättä helpompi vertailla jos levyt on aina saman kokoisia. Onkohan kukaan vienyt asiaa eteenpäin vakuutustuotteiden yhteismitallisuudesta. Juridiikkaa täytyy olla vakuutusalalla jo muutenkin paljon taustalla. Alalla pitää olla joka tapauksessa selkeät säännöt, koska riidanalaisia tapauksia on paljon. Saattaa silti olla toiveinta, että vakuutuksen ostaminen olisi yhtä helppoa, kuin suklaalevyn valinta marketin hyllystä.
Vointi ollut aika hyvä, pikkuisen pääsi pyöräilemäänkin. Ei nyt kovin keuliteltu mutta pyörällä tuli oltua silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti