Aika kohtuullinen päivä on ollut.Ei mitään ekstrariesoja eikä kipuja. Ylioppilaskokelaslentosotamiehen kirjoitukset päättyivät ja nyt on saanut jännittää aiempien kokeiden tuloksia. Kovin tyypillistä ei ole kirjoittaa viittä ainetta varusmiespalveluksen aikana. Käytännössä valmistautumisaika kokeisiin on ollut minimaalinen lukuloman jäädessä pois. Melkoinen ihmiskoe siis. Aika lähelle omaa tasoa on kuitenkin mahdollista päästä tälläkin järjestelyllä. Isänä olen pojasta kovin ylpeä joka on kunnialla hoitanut rinnakkain monia asioita. Tällä viikolla autoajelua tuli 750 km varuskunnan ja kodin välillä, joten sillä alalla ainakin taidot ovat karttuneet. Kelit kun ovat olleet kovin vaihtelevat.
Päivästä jää mieleen kohtaaminen kylänraitilla suunnilleen oman ikäiseni körmyn kanssa. Ei niin kovin tuttu henkilö, mutta usein nähty työtehtävien puitteissa. Jäimme juttelemaan vartiksi. Kohtaaminen oli jollakin tavalla karu ja rehellinen, sellainen mitä äijien kohtaamiset parhaimmillaan tapaavat olla.
Pressiklubissa kolme johtavaa tv-verbaalikkoa Sarasvuo, Enbuske ja Stiller pohtivat tunteiden ilmaisua medioissa, varsinkin sitä mitä ei sovi ilmaista. Siinä tavoitettiin jotakin enemmän kuin yleensä. Taustalla kaikuivat Sarasvuon potkut ja siitä seurannut henkinen kolaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti