Ysiluokka

Vointi ollut tänään aika vaisu, väsyttänyt kovasti ja jalat olleet aika spagettia. Ulos on kuitenkin päässyt, siellä on ollut jälleen mahtava sää, kaunis loppukesän päivä. Viljapellot ovat komeimmillaan ja aurinkoa on riittänyt täysi setti.

Suomalaista koulujärjestelmää ihaillaan ulkomailla. Kuluvan viikon aikana on ulkomaalaisessa lehdistössä tullut kahteen kertaan vastaan Suomen uskomattoman hyvin menestynyt koulusysteemi. PISA-tutkimuksen mukaan Suomi on aivan maailman kärkeä oppimisen eri osa-alueilla, ja ulkomailla monessa maassa mietitään, mitä omassa systeemissä on vialla kun ei päästä suomalaisten tasolle.

Tuohon ihmemaailmaan on jokainen päässyt perehtymään viime viikkojen aikana. Elämänmakuinen dokumenttisarja "Ysiluokka" on lähetetty uusintoina ja löytyy Areenasta

http://areena.yle.fi/tv/849296


Kymmenosaisessa sarjassa seurataan yhtä luokkaa läpi yhdeksännen kouluvuoden. Oppilaiden sparraajana on rokkari Timo Rautiainen, jolla on opettajana reilun kymmenen vuoden kokemus erityisopetuksesta. Hän seuraa opiskelijoiden touhuja, keskustelee heidän kanssaan ja tekee oppimiseen liittyviä sopimuksia.

Miltä koulunkäynti sitten näyttää? Ensimmäinen vaikutelma on tyhjäkäynti. Oppilaat vaikuttavat väsyneiltä, kyllästyneiltä ja masentuneilta. Jo kouluun ajoissa pääseminen näyttää olevan melkein ylivoimaista osalle. Aamulla kun väsyttää niin kovasti. Osaa ei kiinnosta ollenkaan, he odottavat koulun loppumista ja ammattikouluun pääsyä. Joillakin olisi paukkuja parempaan, mutta motivaatio yksinkertaisesti puuttuu. Joillakin taas olisi vähän yritystä, mutta paukut parempaan puuttuvat tai opiskelutekniikka on heikko. Esimerkkinä tästä on yksi poika, joka on valmistautunut tosissaan matematiikan kokeesiin, käynyt jopa tukiopetuksessa. Lopputuloksena on se, että hän on saanut matematiikan numeron nostettua viitosesta kuutoseen, mikä on tietenkin onnistuminen sekin. Kaveri ilmoitti menevänsä lukioon. Kiinnostaisi tietää, miten tuo tarina jatkui.

Opettajat joutuvat sietämään tätä  kaaosta. Heidän tehtäväkseen jää vaatiminen ja tukena oleminen. Silmiinpistävää on välimatka opettajien ja oppilaiden maailman välillä. Silti olen havaitsevinani siinä pohjimmiltaan yhteistyön pohjavireen, vaikkei kaikki aina sujukaan kuten pitää.

Parasta sarjassa on se, että siinä päästään tosi lähelle niitä nuoria, joita seurataan tarkemmin. Heidän sielunmaailmansa tulevat hyvin esiin. Kaikista noista jullikoista saadaan esiin jotenkin kaunis inhimillinen puoli. Jokaisella on unelmia ja toiveita, heiltä vaan monesti puuttuu voima kulkea niitä kohti. Kahdenkeskinen keskustelu Rautiaisen kanssa antaa heille selkeästi potkua tarpoa eteenpäin.

Jonkinlaista edistystä luokka saa aikaiseksi; keskiarvo paranee ja Wilma-merkinnät vähenevät. (Wilma on tietokonepohjainen järjestelmä, johon opettajat tekevät tuntimerkintöjä. Merkinnät näkyvät mm. luokanvalvojalle, terveydenhoitajalle, opettajalle ja vanhemmille)
Rautiainen sanoo jossakin kohdassa, että toivottavasti sarja auttaa paremmin ymmärtämään niitä omia "ysiluokkalaisia". Uskon kyllä, että näin tapahtuu, koska monesti he ovat kotona hyvin lukossa ja vastanrintaan asettuvia. Herkempää puolta on vaikea tuoda esiin kotopuolessa.