Vähän vaisu päivä, rauhassa on tässä pyritty olemaan ja palautumaan hektisestä viikosta.
Rallissa on ollut tapahtumarikas päivä. Autopeleissä kolareista selviää yleensä sillä, että hurjimmankin pyörähdyksen jälkeen meno jatkuu keula kohti menosuuntaa. Mikko Hirvonen teki vastaavan ihan reaalimaailmassa. Auto spinnasi tiellä täydessä vauhdissa ja pomppasi ihmeellisesti takaisin tielle ja pääsi jatkamaan melkein täydestä vauhdista.
Melkoinen pommi oli Matti Mattsonin pronssi uinnin MM-kisoissa. Suomalainen miesuimari pystynyt mitaliin vuonna 1994 edellisen kerran.
Taso on uinnissa kova. Jani Sievinen voitti tuolloin 1994 200 m sekauinnin legendaarisella ajalla 1.58.16. Tuo aika oli maailmanennätys peräti yhdeksän vuotta. Sievinen voitti kaikki kilpailut Barcelonan ja Atlantan olympialaisten välillä. Atlantan finaalissa lasit putosivat hypyssä silmiltä ja ylivoimaisen suosikin oli tyydyttävä hopeaan.
Sittemmin lajia on kehittänyt Michael Phelps, joka parantanut ennätystä kahdeksan kertaa. 2013-kisoissa Sievisen aika olisi finaalissa riittänyt seitsemänteen sijaan. Voittaja Ryan Lochte voitti ajalla 1.54.98. ME-aika on 1.54.00, mihin Sievinen ei pystynyt edes lyhyellä radalla. Paljon on laji kehittynyt ilman merkittävää välinekehitystä.
Muuttoremakan jälkeen on tavarat siellä täällä hukassa. Mutta jotakin on löytynyt, josta on tullut valtavasti iloa. 5-vuotias löysi vanhoja saatuja kortteja. Vauva-onnitteluja, joulukortteja, synttärikortteja. Jokainen pitää lukea ääneen ja jokaisesta on riemua. Pieni riemuitsee niin vilpittömästi omasta syntymästään. Aiemmin ei ole tullut ajateltua, miten pitkään ja tuoreina lämpimät ajatukset säilyvät onnittelukorteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti