Kotona taas! Kuvausten tulokset olivat myönteiset. Lääkitystä pitää tosin vähän lisätä tästedes, jotta hermosärky pysyisi jatkossa poissa. Tosi hyvällä mielellä pääsi kotitumaan ja erittäin hyvissä voimin. Parin päivän vaihtelu teki hyvää jo sinänsä. Olo on tavattoman virkistynyt ja voimaantunut. Varmasti teki kotoväellekin hyvää, kun yksi virtahepo oli muualla röhnöttämässä.
Sairaalaelämä on itsessään mielenkiintoinen ilmiö. Hoitajiin olisin kyllä väsynyt aika nopeasti, heistä jäi vähän kapea-alainen kuva tällä kertaa. Tuntuivat olevan omien rutiiniensa vankeina kietoutuneina pikkuasioihin. Varmasti sisäilmaongelmat kyseisellä osastolla vaikeuttavat työntekoa ja pakosti heikentävät ilmapiiriä. Kohdalle osuneet lääkärit olivat sen sijaan tosi osaavia. Pääsivät omasta aika monimutkaisesta tapauksestani tosi hyvin jyvälle.
Sen huomasi, että sairaala on potilaalle hyvin sosiaalinen paikka. Elämäntarinansa kertojia tuntuu löytyvän joka lähtöön. Potilaillahan on kaikki aika, kun täysihoito pelaa ja hoitajat raatavat. Mutta, miten opettavaista onkaan kuunnella näitä kertomuksia! Potilaat ovat samalla puolella ja yhteistä on ainakin sairaus. Aivan spontaanisti syntyy vertaistukiryhmiä. Ehkäpä jokaisen terveenkin olisi hyvä päästä näiden rikkaiden tarinoiden ääreen, joissa virtaa elämän kaunis ja karu maku. Voipa olla, että virkatyössä oleva virkamies, joka tietää vuoden tapahtumat jetsulleen eteenpäin jokaista rasahdusta myöden, ei tätä elämän rikkautta ja monimuotoisuutta edes täysin tunne. Sairaiden elämässä on tietenkin jotakin traagista, mutta läpikäydyt prosessit ovat omiaan jalostamaan persoonallista näkemystä elämästä. Oikeastaan jäin vähän kaipaamaan ympärilleni näitä ihmisiä ja heihin liittyvää elämän makua. Jännää, miten nopeasti heimot alkavat syntyä.
Kotona pääsin auttamaan lukiolaista matemaatiikan tehtävissä. Sekin oli oikeastaan juhlaa, sillä harvoin olen saanut kutsua moiseen hommaan ja vielä harvemmin minusta on ollut apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti