Nyt on sellainen tuntuma, että mitali on tulossa Ahonkylään Moskovasta. Pitkämäestä huokuu sellainen itseluottamus, jota harvoin näkee. Mitalin väri on sitten eri asia. Voi olla kultainen tai hopeinen. Ronssi varataan Pielavedelle.
Diili on niitä harvoja viihdeohjelmia, joita tulee katsottua säännöllisen epäsäännöllisesti. Amerikan julkkisdiilissä pomona on miljardööri Donald Trump, joka tunnetaan pilvenpiirtäjistään ja kirjasta "Haluatko miljonääriksi?" Näkemistäni tuotantokausista nyt huippuaan kohti kulkeva on selvästi paras. Usein joukossa on pari totaalista idioottia, jotka eivät pysty minkäänlaiseen yhteistyöhön muiden kanssa, vaan tekevät aivan mitä sattuu. Nämä lässäyttävät ohjelmaa. Nyt nähtävällä tuotantokaudella kukaan ei ole ollut liian outo, mukana on ollut varsin laadukkaita tyyppejä, mm Michael Johnson, erikoisella tyylillä maailmanennätyksiä juossut sprintteri, laulaja Cindy Lauper ja rokkikukko Brett Michaels (Poison). Mainitsematta ei voi olla myöskään näyttelija Holly Robinson Peeteä, joka on harvinaisen monipuolinen persoona.
Mikä sarjassa kiehtoo? Bisneksen tekeminen on tietysti yksi puoli, mutta vain yksi. Vaikka toisin ajattelisi, niin sarjassa olennaista on paljon muukin kuin rahan tavoittelu. Se tuo esiin inhimilliset piirteet aika koskettavasti. Ristiriidat ja turhautumiset kilpailijoiden välillä tietenkin ovat esillä ja niitä provosoidaan esiin. Väittely ja kilpailu tapahtuvat kuitenkin hyvässä reilun pelin hengessä. Ihmiset ymmärtävät yhteistyön välttämättömyyden myös oman pärjäämisensä näkökulmasta. Jokaisen jakson lopussa, joku hävinneen joukkueen jäsenistä saa potkut. Kuulustelu on kovaa ja Trump korostaa kykyä puolustaa itseään. Lopussa kilpailijat joutuvat olemaan toisiaan kohtaan suorapuheisempia, jolloin sanailu yltyy kovemmaksi. Joskus molemmat joukkueet saavat hyvää palautetta ja kokevat onnistuneensa. Aina ei potkuja jaeta ollenkaan. Nämä ovat myös katsojalle palkitsevia hienoaja hetkiä. Diili on hyvä formaatti ainakin silloin kun kilpaijat on onnistuttu valitsemaan hyvin.
Paluu reaalimaailmaan. Egyptissä mellakointi jatkuu, reilusta pelistä ja yhteistyöstä ei ole tietoakaan. Uhreja arvioidaan olevan jo 2200. Tuntuu niin turhalta. Ja toisaalta, periaatteellisella tasolla kysymys on Egyptin ja ehkä laajemmin Lähi-idän tulevaisuudesta. Jyrkät islamistit haluavat sharia-lain voimaan, mikä merkitsisi melkoista taantumusta yhteiskunnassa. Liberaalimman linjan kannattajat eivät tätä voi hyväksyä. Voi sanoa, että Egypti on tienhaarassa, toivottavasti edessä ei ole pitkää sotaista ajanjaksoa kuten Syyriassa.
Päivä oli tehokas. Jotain sai taas aikaan, mikä tuntui hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti