Köyhtymään?

Voimaantumista oli tänään ilmassa, varsinkin päiväunet toivat mukanaan vahvemman olon. Kauniissa illassa tuli ajettua parikymmentä kilometriä pyörällä, mikä tuntui oikein hyvältä. Puimureita ja traktoreita oli liikkeellä enemmän kuin muita tielläliikkujia yhteensä.

Heureka-foorumissa on tänään mietitty maan taloutta isolla joukolla. Kriisitietoisuus on se sana, jota iskostetaan kansan kovaan päähän oikein toden teolla. Ja fakta on se, että taloudellinen tilanne on huonompi kuin on aikaisemmin ymmärretty.

Sodan jälkeen on eletty loputtomalta tuntuvaa taloudellisen kasvun ja rikastumisen aikaa. Köyhä maa on noussut sodasta, vaurastunut yhdeksi maailman varakkaimmista ja samalla Suomesta on tullut oikeus- ja sivistysvaltio. Nyt tulevaisuuden suunta on ilmeinen, mutta kukaan ei oikein haluaisi sitä sanoa ääneen. Edessä on köyhtymisen aika, jossa tulevat sukupolvet maksavat syömävelkamme.

Mutta voiko köyhtyä ilman kyyneliä? Palkansaajalle palkankorotuksen saamatta jääminen tuskin merkitsee kovin paljoa. Uskallan väittää, että monet pärjäisivät varsin mukavasti vaikka palkasta leikattaisiin kolmannes pois. Toki elämäntapa muuttuisi ja jouduttaisiin kehittelemään luovia ratkaisuja, kuten vaihtokauppaa ja kirpputoreja sekä lisääntyvää omatoimisuutta. Suurimmat kärsijät lienevät niissä, jotka eivät ole hyväosaisia; vanhukset, sairaat, lapset ja nuoret. Heistä huolehtiminen on etusijalla, kun hyvinvointiyhteiskuntaa joudutaan purkamaan.

Mielestäni työttömyys olisi se asia, johon voitasiin vaikuttaa parhaiten. Se vaatisi tietenkin rakenteellisia uudistuksia, eli työtä pitäisi voida tehdä halvemmalla, koska olemme hinnoitelleet työmme liian kalliiksi. Ja työtä pitäisi myös voida ottaa vastaan menettämättä heti sosiaalitukea. Joku on ehdottanut, että 300-500 euroa olisi mahdollista tienata menettämättä työttömyyskorvausta. Tällainen yksinkertainen sääntö loisi myönteistä toimeliaisuutta monen kodalla ja vähentäisi työttömyyden passivoivaa vaikutusta.

Tärkeää olisi myös se, että johtajat osallistuvat talkoisiin. Presidentti on näyttänyt esimerkkiä omalla toiminnallaan. Tämä luo kuvaa reiluudesta ja siitä, että ollaan kaikki samassa veneessä. Tuloerot eivät saa missään tapauksessa repsahtaa. Solidaarisuudesta ei saa lipsua.

Paluu perusasioihin auttaa tilanteen käsittelyssä. Onnellisuus ei rakennu mammonan varaan.  Onnellisuus syntyy pikemminkin henkisistä ja sosiaalisista asioista: työstä, jakamisesta ja lähimmäisen palvelemisesta. Tätä kirjoitettaessa telkkarissa on kaksi nunnaa, jotka puhuvat sisäisen merkityksestä ja itsensä hyväksymisestä, miten nämä johtavat tyytyväisyyteen. Ulkoisella, kuten ulkonäöllä ei ole heille merkitystä.