Sairaalaseikkailua

- "Niin sinähän olit horjahdellut ja puhuminen oli sopertavaa."
Nämä olivat hoitajan ensimmäiset sanat hyvänhuomenen jälkeen tänä aamuna.
- " Sanottiinko siellä tosiaan niin", kysyin änkytellen ja mietin että olenko tosiaan moista touhunnut. Sitä kun ei aina tiedä.

No väärän potilaan tiedoista oli kysymys. Iltapäivän hoitaja kyseli, että onko suupieleni vielä roikkunut ja suun aukaiseminen ollut vaikeaa. Keskeytin taas, mutta hän sanoi vain "joo". Kolmannen ja jo vähän kovaäänisemmän keskeytyksen jälkeen tuli taas "joo" ja sitten hän huomasi puhuvansa väärän henkilön tiedoista. Hän oli nimittäin lukenut naapurin tiedoista mm. että minulla olisi kaulan röntgenkuvaus huomenna. Tuokin tietenkin ihmetytti siinä vaiheessa.

Eikä tässä vielä kaikki, Kerran minulta on meinattu ottaa turha verikoe ja verensokeria on yitetty mittailla pariin kertaan. Vuorokauden sisällä minua on luultu vääräksi henkilöksi viidesti. Ehkä pitäisi olla joku Jari Sillanpää, joka kaikki keski-ikäiset hoitajat tuntevat.

Olen tässä siis tarkkaillut mielenkiinnolla sairaalaelämää potilaan näkökulmasta. Jotkut ovat kyselleet, että onko täällä tylsää ja että kuluuko aika. Näin äkkiseltään sanottuna uuteen ympäristöön tutustuminen on ollut seikkailua vailla vertaa. Olen viihtynyt täällä hyvin ja pari päivää jaksaakin olla ihan mukavasti. Täysihoidossa oleminen melkein nolottaa. Kaikesta kohelluksesta huolimatta homma pelaa täällä hyvin ja ihmiset ovat ystävällisiä ja ottavat potilaan vakavasti.

Vointi on ollut tänään loistava. Eilen illalla sain hermokipulääkkeen, joka tuntui toimivan tosi hyvin. Illan ja yön aikana kipu meni off-asentoon eikä ole enää palannut takaisin. Mikäpä voisi olla parempaa? Ennakoisin, että huomenna pääsen täältä täyshoidosta kotiin, jos ei uusia käänteitä huonompaan tapahdu.